Kuumetta

Tällä kertaa neidillä.

Yöllä se alkoi, kun tuli herättämään ettei voi nukkua. Aamulla sitten ajattelin, että kaikki hyvin kun ei näkynyt sängyssään kun itse nousin ylös, mutta sitten kuitenkin löysin sohvalta makaamassa peiton alla. Oli kuulema noussut jo kun oli vielä pimeää, kun ei ollut voinut nukkua.

Ei puhettakaan että menisi voimistelutreeneihin, tai tanssitunnille. Saati sitten luokkakaverin synttärijuhliin, vaikka lahjakin oli jo ostettu. Ajateltiin että mennään nopeasti käymään ennen kuin muut vieraat tulevat, lahja viemässä, mutta kun väsy iski niin ei sitten menty minnekään.

Aurinko paistoi, mutta ei neidille. Toivottavasti kuume menee pois yhtä nopeasti kuin tulikin.

Enkeleitä, onko heitä?

Tietenkin on, on vain osattava katsoa oikein.
Ainakin nämä löysin kotoani:

Siskoni tekemät lasimaalaukset lapsilleni (olivat pitkään 'en tiedä missä' mutta eilen löytyivät kun siivosin tietokonepöydän...)

Neidin huoneesta löytyi paljonkin enkeleitä, jouluisia tosin, mutta koristavat sängynpäätyä läpi vuoden.

Pojan tekemä jouluenkeli

Tämän löysin laatikosta johon olen joskus vuosia sitten kerännyt pieniä tavaroita, joilla oli tarkoitus koristaa ensimmäisen lapsen huone sitten kun hän oman sellaisen saisi... Muistaakseni saimme tuon enkelin miehen tädiltä.

Ja tietenkin ihana enkelikello, jota myöskään ei laiteta muiden joulukoristeiden mukana kaappiin odottamaan seuraavaa joulua.

Siihen että löysin nuo siskoni tekemät enkelit liittyi hauska yhteensattuma: samalla pöydällä oli myös meidän kasteraamattu jonka nyt siivosin parempaan talteen. Aukaisin raamatun summanmutikassa ja katsoin mikä kohta aukesi: Sananlaskujen kirja. Samalla hetkellä oli sähköpostiini tullut viesti samaiselta siskolta, jossa kyseltiin sananlaskujen tunnistamista! Sattumaa vai ei?

Ja kaikkia enkeleitähän ei voi nähdä. Joskus enkeli on vain kevyt henkäys poskella tai sitten uni, joka tuo levon. Toivon enkeleitä kaikille niitä tarvitseville.

Äiti, nyt minä voin sinut taas nähdä!

Totesi neiti tänään illalla kun olin pojan kanssa siivoamassa hänen huonettaan.

Ajattelin että neiti oli taas kadottanut minut suuren suureen kotiimme ja että hän oli minua etsinyt, mutta ehei, ei siitä ollut kyse, vaan siitä että neiti oli taas parturoinut hiuksiaan!


Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta ;-) tosin otsatukka on nyt suurin piirtein suorassa, ainakin neidin omasta mielestä. Voi olla että hieman vielä yhdessä siistimme sitä...

Neidin otteet ovat ammattimaiset, sillä hän menee aina peilin eteen leikkaamaan. Harmi kun en vielä kertaakaan ole nähnyt, mutta asiaanhan kuuluu että tällaiset jutut tehdään muilta piilossa. Tiedän että itse olen ainakin kerran mennyt hellan taakse piiloon nyhräämään otsatukkaa - tuloksena kunnon kolo.

Tuolin uudet vaatteet

Vihdoinkin! Kaksi kertaa piti turhaan torilla käydä, mutta tänään kuitenkin sain haluamani kankaan tuoleille.
Mutta ehkä kahdella turhauttavalla viikolla oli tarkoituksensa, sillä kun ensimmäisen kerran kankaan näin, oli sen hinta 25e/metri ja nyt ostin kolme metriä 30 eurolla!


Mitäs pidätte? Nyt pitää löytää restauroija joka ei aivan maltaita laskuta. Ja uusi lakkakerroskin voisi olla paikallaan...

Retkellä

Eilen oltiin pitkästä aikaa retkellä omassa maassa. Menimme jonnekin missä en vielä kertaakaan ollut käynyt: Texelin saarelle. Ja siellä kävimme Ecomaressa.

Laivalla tarkkailtiin horisonttia kiikareilla

Kuka arvaa mikä tämä rakennelma on? Se on ihan tarkoituksella rakennettu...

Kampelat makailevat yleensä aivan rauhassa akvaarion pohjalla, mutta kummasti tuli liikettä kun neiti huljutteli sormiaan vedessä!

Kun kuulutettiin että syöttöaika on käsillä tuli hylkeisiin eloa.

Poika sai kasteltua vaatteensa kun välttämättä halusi olla syöttäjän vieressä. Osa hylkeistä roiskutti ihan kunnolla vettä altaan reunojen yli.

Saari ei ole suuren suuri vain 9km leveä ja 25km pitkä joten sen ajaa päästä päähän nopeasti. Kävimme myös saaren pohjoispäässä, jossa laskuvesi oli paljastanut kaunista katseltavaa.

Ja tietenkin oli kylmä tuuli. Onneksi en tarttunut miehekkeen heittoon että "jätetään auto mantereelle ja vuokrataan pyörät"...

Kiva retki.

Pää melkein pilvissä

Pari kertaa vuodessa miehekkellä on työpäivällinen jonne kutsutaan myös puolisot. Eilen viimeksi.
Tällä kertaa Rotterdamissa, jossa en yleensä muuten käy kuin kerran vuodessa Suomen Merimieskirkon joulumyyjäisissä. Läksin iltapäivällä hyvissä ajoin jotta ehtisin käydä sekä alennusmyynneissä että Merimieskirkolla täydentämässä suklaa/purkkavarastoja.


Sää ei olisi voinut olla tyypillisemmän hollantilainen: vettä satoi koko päivän ja illaksi tuuli vaan yltyi, mikä pilasi illan kohokohdan, kirjaimellisesti. Söimme Euromastossa, jossa ravintola on huimaavan 100 metrin korkeudessa. Mutta ylemmäskin pääsee, nimittäin 185 metrin korkeudella on Euroscoop näköalaterassi, josta kuulema hyvällä ilmalla näkee Antwerpeniin saakka. Meillä ei sinne ollut asiaa kovan tuulen vuoksi joten illan huippu jäi haaveeksi. (Kuvat kännykästä, joten laatu on mitä sattuu...)


Ehkä on tehtävä tikusta asiaa ja käytävä Rotterdamissa ja Euromastossa paremmalla ilmalla.

XS

Okei, tiedän että olen hoikistunut viimeisen vuoden aikana. (En sanoisi laihtunut, sillä kahden kilon pudotus ei kuitenkaan niin paljon ole.)
Kaksi kertaa viikossa pilates-tunti ja kerran viikossa tunnin sauvakävelylenkki. Ja hieman vähemmän ruokaa. Ei mitään radikaalia, vaan jotain mistä on helppo pitää kiinni. Suklaa ja rasvaiset juustot maistuvat edelleen. Samoin pasta - mieluiten Alfredonkastikkeella, johon tulee voita, kermaa ja parmesaania.

Mutta, että mahtuisin XS kokoiseen puseroon?! No way!
Tähän asti olen lähinnä katsellu M-kokoja, joskus myös L-kokoja jos on kapeampi malli (sanotaan etten ole mikään lauta etuvarustukselta mutta L:ssä sitten esim. hartiat ovat aivan liian leveät). Vähitellen olen uskaltautunut kokeilemaan S-kokoja.
Tänään kuitenkin löysin tämän ALEsta:


Ja, kyllä, se on XS

Kevyt pieni iltapala

Olen käynyt jumpassa tänään ja myös pyöräillyt 10km, joten tämä sallittakoon:


Juusto nimeltään Petit Soumaintrain ja se on melkein juoksevaa. Kaverina hedelmä/pähkinäleipää ja tummaa leipää paahdettuna. Nam.

Maanantai, kangastoripäivä

Niinpä, kangastori oli ja meni. Kahden aikaan kun kävin katsomassa paikalla oli enää kukkakauppias ja pari muuta.

Mutta ei jälkeäkään siitä torimyyjästä jonka pöydällä näin tuoleihini sopivan kankaan kaksi viikkoa sitten. Kotona varmaan patterin ääressä kun on noin 'kylmä' ilma; lämmintäkin vaivaiset 7 astetta.

No, ehkä ensi viikolla sitten.

Laitetaan tähän kuitenkin harmaan päivän piristykseksi siskoni vajaa kaksi vuotta sitten ottama kuva Keukenhofin tulppaaneista:

Lehdessä se jo sanottiin...

... että flunssa-aalto on saapunut.

Ensimmäinen sängyn pohjalle jäänyt on poika, joka eilen koulusta tullessa valitti pää-, kurkku- ja vatsakipua ja nukkui sitten puolentoista tunnin päiväunet.
Aamulla oli vähän lämpöä ja pää edelleen hieman kipeä joten sai jäädä kotiin. Iltapäivällä kuume oli jo noussut reilusti yli 38 asteen. Nyt nukkuu.
Mielenkiinnolla seuraamme miten tauti leviää - toivottavasti ei leviä!

Loma?... vastahan me tultiin lomalta

Lentoliput on taas varattu...

Sitten voidaan tehdä oikeita lumienkeleitä hiekkaenkeleiden sijaan...


Meren aaltojen hiomia pyöreitä kiviä tuskin löytyy jäätyneen järven rannoilta...


Ja kukot eivät ainakaan tule hyppimään pojan kimppuun...


Eivätkä ankat tule kakkimaan ravintolan terassille (hmm, terassi taitaa lomakohteessamme olla joka tapauksessa suljettu, tai ainakin siirretty metsään nuotion äärelle)...


Ja formula-auton sijaan taitaa neiti päästä rattikelkan kyytiin...

Neljä viikkoa ja kaksi päivää vielä hiihtolomaan (kuka niitä päiviä muka laskee?!)

Orkideapäivitys

On pitänyt laittaman kuvia orkideoistani...

Kukkavarret alkavat olla täynnä nuppuja ja ne avautunevat aivan lähipäivinä. Keltainen kukassa oleva orkidea on kukkinut jo toista kuukautta.


Ensimmäinen kuva on otettu toissapäivänä ja tämä toinen tänään.


Laitan lisää kukkaloistoa nähtäväksi kunhan nuput aukeavat.

Luistimet jalkaan ja jäälle!

Tässä sitä sitten ollaan, luistimet jalassa ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen! Luistimet todennäköisesti hyvin tylsät ja myös taito hieman ruosteessa, mutta kertaakaan en kaatunut...


Samaa ei voinut sanoa neidistä joka nähtyään minut luistimilla ei antanut periksi vaan halusi välttämättä luistella. Onneksi sai naapurin tytöltä lainaan sillä Haarlemin kaupoissa ei lasten luistimia enää ollut. Kovasti piti ensin pitää äidin kädestä kiinni ja tuolinkin kanssa harjoitteli mutta jonkin ajan kuluttua pysyi jo pystyssä omin avuin ja pääsi eteenkin päin.

Ja kaatumiseenhan ei välttämättä luistimia tarvita...

Jäässä

Poika alkaa olla tarkka siitä miltä näyttää ja mitä pistää päälleen. Jos hiukset on liian pitkät niin ne pitää leikata sillä muuten sanotaan tytöksi (suurella osalla luokan pojista on pitkähköt hiukset, mutta liian pitkät ei kuulema voi olla).

Nyt viimeksi sanoi ettei halua joka päivä pitkiä kalsareita kun jotkut nauraa jos on 'long johnit'. Harmittaa vähän sillä poika on niitä ihmisiä jotka tykkäävät pukeutua lämpimästi, puseroita saattaa olla neljäkin päällekkäin ja sitten jo syksyllä etsittiin pitkät kalsarit jalkaan. Lienee perinyt isältään tuon lämpimän tarpeen. Mieheke pitää villapuseroa kesät talvet. Itse en villaista laita kuin äärimmäisessä hädässa, tulee ahdistava olo, neiti ei myöskään ole villapuseroihmisiä.

Mutta jos ei halua että nauretaan niin sitten ei laiteta kalsareita urheilupäivinä. Onneksi Henkasta ja Maukasta löytyi tarjouksessa vuorellisia housuja jotka ovat edes vähän lämpimämmät kuin pelkät farkut. Poika oli hyvin tyytyväinen.

Tänä aamuna sitten ihmeteltiin kouluun mennessä kun ulkona oli kuitenkin aika kylmä, mutta ihmekös tuo kun pakkasta olikin vielä 8 astetta!

Paukkuu...

...pakkanen nimittäin.

Tai no, siis ulkona on virallisesti hieman yli yksi aste pakkasta, mutta kova tuuli pahentaa asiaa kummasti. Siitä on aikaa kun viimeksi samalla tavalla korvia nipisteli. Mietin vaan että miten sitä joskus muinoin tarkeni 20 asteen pakkasessa ilman pipoa?

No jotain hyvääkin ulkona käynnistä: luulen löytäneeni meidän tuoleihin uuden päälliskankaan! Vihreä-ruskearaidallista silkkisamettia. Raidoitus muistuttaa paljon alkuperäistä, väri on hieman tummempi mutta sopivan sävyinen. Löysin kankaan maanantain kangastorilta ja sain mukaan pienen siivun mallipalaksi, joten jos mieheke hyväksyy (kyseessähän on siis hänen antiikkituolinsa) niin pääsen vasta viikon päästä ostoksille...



Edit, illalla: mieheke näki mallipalan ja oli heti tyytyväinen, myös lasten mielestä kangas on hyvän värinen.
Mutta... voin ostaa kankaan vasta ensi viikolla kun on taas kangastori. Viikon odotus kärsimättömälle ihmiselle niin kuin minä on ikuisuus :-( ehkä myyjällä ei enää olekaan haluamaani kangasta, paniikki...


Edit, seuraavana maanantaina: TIETENKÄÄN se torikauppias ei ollut tänään meidän torilla! En siis saanut kangasta. Toivottavasti on ensi viikolla. Odottavan aika on pitkä

Paluu arkeen

Lomalla syötettiin maaoravia


Syötiin itse hyvin

ja käytiin myös kampaajalla


Lomalla sai myös valvoa myöhempään kuin tavallisesti ja nukkua pitkää. Hotellin aamiaishuone oli kuten tavallista aamukymmeneen auki paitsi uudenvuodenpäivänä jolloin aamiaista sai puoleen päivään asti!

Tänä aamuna paluu arkeen olikin sitten totisinta totta kun lasten piti mennä kouluun. Neidillä ei ollut mitään ongelmia mutta pojalla oli selvästi vaikeuksia.

Laitan lisää tunnelmakuvia kunhan saan aikaiseksi ;-)