Flunssan poikasta

Nyt on pojan vuoro olla flunssassa.
Läksi eilen, viimeisenä lomapäivänä, isin kanssa töihin aamupäiväksi. Menin neidin kanssa sitten hakemaan puolilta päivin ja kävimme neljästään lounaalla. Silloin poika jo vain nojaili miehekkeeseen eikä leipä tahtonut maittaa. Lie tehnyt liikaa töitä.
Junamatkalla kotiin (n. 15 min) käpertyi viereeni nukkumaan. Kotona painautui heti sänkyyn eikä oikein enää noussut ylös, vaihtoi vain paikkaa välillä sohvalle ja sitten taas takaisin sänkyyn.
Lämpöä pikkaisen, mutta ei kunnon kuumeeksi asti, silti pojalla on aivan vetämätön olo. Tosin hänellä ei oikein koskaan ole ollut kuumetta; äitiinsä on tainnut tulla ;-) neidillä nousee lämpö nopeammin ja korkeammalle.
Toivottavasti menee pian ohi.

Kuin sieniä sateella

On se vaan kumma.
Kun jotain päättää elämässä tehdä tietyllä tapaa, niin sitten kuitenkin kaikki menee aivan toisin.
Olin siis päättänyt paneutua mahdollisuuteen avata oma kauppa. Juttelin asiasta ystävien ja tuttujen kanssa, mietin liikehuoneistoa, otin yhteyttä maahantuojaan, kävin messuilla, jne.
Kunnes sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tulisitko meille töihin?"
No, asiaa harkittuani, sanoin, että voin harkita asiaa; viime viikolla olin jo muutamana päivänä 'töissä'. Maanantaina sain sopimuksen kotiin allekirjoitettavaksi.
Nimeäni en kuitenkaan ihan heti raapustanut, sillä halusin lukea sopimuksen tarkoin.
Sitten, eilen, sähköpostissa viesti (parin päivän päästä) entiseltä työnantajalta (suuri pankki) jossa olin joulukuussa käynyt haastattelussa toiselle osastolle: Tulisitko uudelleen haastateltavaksi, toiselle kierrokselle?
No en tule.
Olin tammi- ja helmikuussa muutaman kerran yrittänyt saada selville, mikä tilanne oli tuon paikan suhteen, mutta tiimin vetäjällä ei koskaan ollut aikaa jutella kanssani eikä hän monista lupauksista huolimatta koskaan soittanut takaisin.
Kun sain toisen tarjouksen, ajattelin että olkoon, en soita minäkään enää. Nyt sitten tämä!
Laitoin ystävällisen meilin takaisin jossa kieltäydyin kohteliaasti haastattelusta.

2,95

Rasia 2,95 torilla; pakko oli ostaa.

Eikä ollenkaan pahemman makuisia.

Ikioma

Minun,
ikioma.
Pieni ja ärhäkkä, ihan niin kuin minäkin ;-)

Vielä kun saisi läheltä parkkipaikan, nyt 5min pyörämatkan päässä...

Kissavaara

Harakat, mokomat, alkoivat räksättää ulkona ihan kovaan ääneen. Kun katsoin ikkunasta, näin etteivät harakat suinkaan aivan yksin puussa olleet:

Kaverina iso kissa!

Tämä musta pantteri oli aivan selvään päättänyt saada itselleen makoisan hiukopalan...

... mutta mutta, ei ilmeisesti ollut ottanut huomioon sitä seikkaa, että harakat, mokomat, osaavat lentää.

Sinnepä jäi kissa sitten yksin keikkumaan, puun latvaan. Matkaa maahan ainakin neljä metriä.

Komia kissa, en tätä ennen ollut nähnytkään. Ihmeen hyvin puu näytti kantavan, vaikka ei mikään pieni kissa ollut.

Eipä siinä sitten muuta, kuin takaisin alas ja hiiriä etsimään.

Ja sen pituinen se.

Riittää

Luulen että keskivertohollantilaista alkaa jo vähitellen ottaa päähän.
Taivas näytti nimittäin taas tältä aamulla:

Minua ei sinänsä muutama sentti lunta haittaa, mutta kun tietää, että liikenne takkuaa heti ensimmäisen hiutaleen tullen, niin toivoisi ainakin, että autoissa olisi talvirenkaat ja että paikallisella tielaitoksella olisi rahkeita hankkia kunnon kalustoa.
Mutta toisaalta, eipä niistä aura-autoista ole paljonkaan apua silloin kun tiet ovat jo tukossa - autoista.

Edit klo 17:
Onneksi ei tarvitse mennä nyt autolla yhtään minnekään! Pisin ruuhkapätkä vaivaiset 19km...

Jokohan nämä joutaisivat...

Siis meillähän joulu jatkuu juhannukseen saakka!
Tai, no ainakin pääsiäiseen...
Vai pitäisikö sittenkin NYT JO siivota joulukoristeet pois?

Pikkukuusi on edelleen koristeltuna, kaapin päällä vielä jouluasetelma - ehkäpä minä tällä viikolla ne siivoan pois.

Tuo kalebassi on kestänyt yllättävän hyvin. Ostaessa myyjä sanoi, että väri vaihtuu parin viikon kuluessa, mutta on ollut nyt jo kaksi kuukautta ja nyt vasta alkaa todenteolla väriä vaihtamaan.

Düsseldorf: NOOLAN

Olin siis eilen messuilla Düsseldorfissa, katsomassa miten sitten pitäisi pukeutua ensi talvena.
Paljon kivaa oli näytteillä enkä varmaan läheskään kaikkea nähnyt, ja oikeastaanhan menin sinne katsomaan ketä suomalaisia suunnittelijoita oli mukana.

Ei paljon, mutta yksi oli selvästi ylitse muiden:

NOOLAN

Yksinkertaisesti kauniita.

Mieti, mieti, mieti...

Kylläpäs nyt on mietittävää, niin ettei muuta jouda tekemäänkään.
Sain siis työpaikkatarjouksen maanantaina. Kiva työ, paljon plussia, muutama miinus; yksi iso ja se on tietenkin se raha, mutta toisaalta nykyinen työnantaja hyvittää jonkin verran. Sitä tässä olenkin sitten mietiskellyt ja laskeskellut.
Hankala tuo tuollainen - kohta entinen - työnantaja, jonka kautta on hoidettu kaikki asiat: vakuutukset, asuntolainat, eläkkeet, sillä kun sieltä lähtee on nuo kaikki mietittävä uudelleen.

Ja minähän en tykkää noiden asioiden miettimisestä!

No, piristääkseni itseäni turvauduin taas vanhaan tuttuun "retail therapy:yn" ja hankin iittalan 'jars' sarjaa, neljä pientä ja yksi medium-koko sekä kaksi uutta vedenvihreää Aino Aalto -sarjan lasia.

"Life is what happens to you while you're busy making other plans."
John Lennon