Happy Halloween

Tein tänään jotain, mitä en vielä koskaan ollut tehnyt:
koversin kurpitsan ja leikkasin sille silmät ja suun. Ihan vain lokakuun viimeisen päivän kunniaksi.
Poika auttoi piirtämällä mistä piti leikata ja minkä muotoiseksi.
Ja vielä poskille lepakot.



Aika hieno vaikka itse sanonkin :-)))

Hupsis...

onpas taas aikaa vierähtänyt viimeisestä rustauksesta - ei me nyt ihan näin pitkään siellä Pariisissa oltu. Melkein viikko sitten jo kotiuduttiin, mutta aika näyttää lentävän kuin siivillä.

Pariisi - mitä siitä voi sanoa? Mietittiin miehekkeen kanssa sitä, kumpiko on kauniimpi Pariisi vai Rooma, en oikein osaa sanoa. Eikä Lontootakaan sovi unohtaa, sillä se osaa myös olla kaunis. Pariisin metro ainakin vaikutti paremmin toimivalta kuin Lontoon...
No, kuvia tulee vielä joku päivä, kunhan saan aikaiseksi.

Tässä vielä Hannikselle kiitokset: tällainen tupsahti postin mukana eilen.


Ja velipojalle myös terveisiä: kyllä täällä kottaraisiakin on:

Paris, Paris, Paris...

... ja Disneyland!

Sinne lähdemme huomenna. Kolme yötä hotellissa, Disneylandiin voimme mennä neljänä päivänä, mutta luulen että käymme vain kerran tai kaksi, sillä Pariisiin ja Eiffeltorniin on myös päästävä.

Viime visiitistä onkin jo viisi vuotta.

Olipas taas viikonloppu

Viime viikonloppuun mahtui seka hyvää, että ei niin hyvää.
Hyvää lauantaina päivällä, kun pojan jalkapallojoukkue pelasi upean pelin: kaikki todella yrittivät parhaansa, ja se myös näkyi: 5-2 voitto kotiin. Poika teki ensimmäisen ja viimeisen maalin.
Sitten heti perään hieman vähemmän hyvää: kanttiinissa pelin jälkeen alkoi epäilyttävästi haista savulta ja kaikkien piti mennä ulos Paloautoja tuli pari paikalle, mutta ilmeisesti kyseessä ei onneksi ollut mitään vakavaa.
Alkuillasta sitten kiirehdin junalla Amsterdamiin tapaamaan serkkua, kun yhtäkkiä kuului pahaenteistä ropinaa ja juna jarrutti ja pysähtyi. Kuulutus: olemme törmänneet. Sitten
junan konduktööri meni ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Pian näkyi kuinka pari ambulanssia ja poliisiauto ajoivat tien toisella puolella, mietimme muiden matkustajien kanssa mitä oikein oli tapahtunut.
Seuraava kuulutus tuli jonkin ajan kuluttua: junan alle oli jäänyt joku, eikä mitään olisi enää tehtävissä. Menisi pari tuntia ennen kuin pääsisimme jatkamaan matkaa.
Siellä sitten istuimme ja ihmettelimme. Soitin serkulle, että tulisinkin hieman myöhemmin...
Lopulta selvisi, että kyse oli ollut itsemurhasta. Hieman oli epätodellinen olo. Eniten mietin sitä, miten junan kuljettaja ja konduktööri tällaisesta tapahtumasta selviävät. He tekevät työtään, ja joku käyttää sitä tappaakseen itsensä. Puistattaa vieläkin.

Pääsimme sitten viimein Amsterdamiin vajaat kaksi tuntia myöhemmin ja löysin serkkuni Leidsepleinin vilinästä. Serkkua oli todella kiva nähdä, söimme hyvin ja juttelimme aivan kuin viimeisestä tapaamisesta olisi korkeintaan vuosi, eikä suinkaan yhdeksän vuotta.
Sunnuntaina hän juoksi Amsterdamin maratonin. Hyvin oli jaksanut juosta ja illalla jaksoi vielä tulla meillä käymään. Nyt hän on ja menossa kotia kohden; toivottavasti nähdään taas pian.

Kylläpäs kirkastu!

Tänään olin kotona kun ikkunanpesijä kävi. Hän käy noin kerran kahdessa kuukaudessa pesemässä ikkunat ulkopuolelta. Asuntomme on toisessa kerroksessa; ikkunat n. viisi metriä maanpinnasta, joten en niitä itse oikein viitsi pestä.
Mutta kun ulkopuoli oli pesty kävi ilmi karmaiseva totuus: en ole pessyt ikkunoita sisältä varmaan vuosikausiin! Olivat aivan harmaat, mikä näkyi oikein hyvin auringonpaisteessa.
Järkyttävä näky siis.
Onneksi kaapista löytyi kaksi mikrokuituliinaa: yhdellä pesin ja toisella kuivasin.
Viiden ikkunan ja kahden parvekkeen ovien pesuun meni ehkä 15 minuuttia, ja maailma näyttää aivan erilaiselta - jotenkin kirkkaammalta :-)

Kaikkea sitä sinäkin mukanasi raahaat...

Tämä Sirokon alkuun panema haaste on tosi hauska ja tuntuu leviävän nopeasti ulkkariblogeissa. Siis mitä hullua kotimaassa käydessä lähtee mukaan.

Kannanpa minäkin korteni kekoon:

SINI rikkaharja ja -lapio setti, aivan ehdoton

Saman valmistajan vaihtopääharja, hiemanko veli ihmetteli kun näitä mukaani otin ;-p

Tolua pitää myös olla, vaikka sitä saunaa ei olekaan, eikä tämä edes sauna-tolua ole...

Nämä pysyvät hyvin kädessä, ja tuo kaareva hedelmäveitsi on oikeasti kätevä.

Näitä hamstrasin viime kesänä Ranskasta, paikallinen onneton supermarketti kun lopetti täällä näiden myynnin. Löytyy varmaan Suomestakin ja todennäköisesti hamstraan sieltäkin seuraavan kerran kun käyn...

Muuta mukaan lähtevää: ksylitoli-purkkaa, Pantteri salmiakkia, Fazerin suklaata, maitohappobakteereja, kirjoja ja neidille Finlaysonin 'rintsikoita'.

Valmiina talveen

On meistä ainakin jo yksi valmiina talveen. Löysin viime viikolla pojalle sekä talvitakin että -haalarin.

Ai miksi molemmat, eikö takki + toppahousut olisi riittäneet?
Varmaankin, mutta pojan tuntien haalari on paras kun mennään Suomeen, hänellä kun on tapana möyriä lumessa ihan reilusti :-).

Pilvileikkiä

Yhtäkkiä ulkona pimeni, katsoin ikkunasta ulos ja näin etta tulossa on sadekuuro...

Mutta miten kävikään?...

Pilvillä oli kiire jonnekin muualle!...

Tänne ei pudonnut yhtään pisaraa...

Kuvat otettu neljän minuutin sisällä.

Oliiveja

Tänä kesänä oliivipuuni teki ensimmäisen kerran oliiveja. Niitä tuli kaikkiaan kahdeksan. Pienen pieniä oliivin poikasia, mutta olin niistä silti onnellinen, sillä ne ovat minun kasvattamia pienen pieniä oliivin poikasia.

Aamulla ajattelin, että jokohan olisi aika leikata oliivipuu talvikuntoon, kun ilma jo viilenee, ja puulle kuulema tekee ihan hyvää leikata sitä talveksi.

Mutta kun menin saksien kanssa parvekkeelle, löysin tämän:

Ihan ISO oliivi!

Serkku

Eilen illalla soi puhelin, outo numero, Suomesta:
"Hei P. arvaatko kuka täällä on?"
"Nyt täytyy sanoa, että en kyllä tiedä..."
Mielessäni ennätin jo käydä läpi lähes kaikki kaverit ja oman perheen, mutta en todellakaan osannut arvata että soittaja oli serkkuni, jonka kanssa olimme joskus vuosia kirjeenvaihdossa.

Kouluaikoina kerroimme toisillemme tärkeitä asioita, salaisuuksia, kirjeitse. Kasvotusten näimme vain harvoin, välimatka Savon sydämestä Tornioon oli pitkä.
Vuosien myötä kirjeet harvenivat ja viimein loppuivat, opiskelut ja oman elämän rakentaminen veivät ajan. Viimeksi tapasimme vuonna 2000, sukujuhlissa Karungissa.

Nyt hän on tulossa käymään, ihan pian, Amsterdamin maratonille. Sitten taas nähdään.

Kuva vuodelta 1977, pitkät yöpuvut olivat silloin IN :-)

Sunnuntai-bloggaaja

Näyttää kovasti siltä että minusta on tulossa "sunnuntai-bloggaaja". Sen verran harvakseen tänne tulee kirjoiteltua.
Tietokonesolmut eivät vieläkään ole täysin selvinneet. Uusi kone kyllä toimii ja vanhat tiedostot ovat muuttaneet uudelle koneelle, mutta ei nyt jostain syystä suostu lukemaan hankkimaani USB-muistitikkua. Läppäri sen kyllä löytää. :-(
Ja vanha kone, joka on luvattu pojalle pelikoneeksi ei sekään toimi niin kuin pitäisi. Mieheke asensi Windowsin uudelleen, mutta jokin - älkää kysykö minulta mikä - ei sitten toimi niin kuin pitäisi ja kone yrittää jatkuvasti päivittää käyttöjärjestelmää... Pojalta on mennä hermot kun ei pääse pelaamaan suosikkipeliään.
Mutta kaikkein eniten minua harmittaa se, että televisiokuvan laatu on aivan onneton, värejä ei näy nimeksikään (katsomme TVtä tietokoneen kautta). :-((( Kaapelia on jo lyhennetty reilusti, tänään kävin ostamassa uudet liittimet, ja jos niillä ei kuva ala paranemaan, on pakko soittaa korjaaja.