Vuoden kiireisin viikonloppu

Aivan rehellisesti, yhtään liioittelematta, voin sanoa että tämä oli vuoden kiireisin viikonloppu. Voiton puolella ollaan jo, mutta hulabaloo jatkuu vielä huomiseen!

Touhu alkoi perjantaina koulun kesäjuhlalla; lauantaina oli neidin synttärijuhlat kavereille; lauantai-illaksi olisi ollut kolmet eri pippalot tarjolla: pomon 45-v juhlat (isot teemasellaiset), wine & dine viininmaistiaistilaisuus, sekä suomalaiset juhannusjuhlat - näille kaikille sanoin 'ei kiitos'; sillä sunnuntaina aamulla oli sitten neidin voimistelukerhon mestaruuskisat (neiti tuli toiseksi, parannusta viime vuodesta :-) ) ja sen jälkeen kerhon piknik ja sieltä sitten vielä isovanhempien luo grillaamaan...

Huomisen jos vielä jaksan niin sitten alkaa helpottaa.

Huomenna nimittäin on neidin oikea syntymäpäivä ja saamme myös kaaaaaaauan odotettuja vieraita Suomesta.

Tervetuloa K&K!!! On teitä odotettukin.
Neiti ja poika koenukkuvat teidän pedit tänä yönä ;-)


Tämä viikonloppu on myös hyvä aika sanoa näkemiin, ainakin toistaiseksi.

Tämä blogi menee nyt virallisesti tauolle (ollut siis jo toukokuusta lähtien epävirallisella sellaisella). Aika ja ideat ovat kortilla. Katsotaan sitten syksyllä taas sujuuko paremmin.

Hyvää kesää kaikille!

Onni yksillä...

Kesä toisilla...

Vai mitenkäs se vanha sanonta meni.
Täällä ei ole kesästä tietoakaan. Viime päivät on lämpötila noussut korkeintaan kymmenen asteen tietämiin. Karvaalta tuntuu kun seuraa tämän viikonlopun ennustetta koto-Suomeen, jossa helle hellii.

Lapsilla on ollut koulusta kaksi viikkoa lomaa. Oma ja Opa ovat heitä viihdyttäneen parhaansa mukaan, mutta päiväretket ovat enimmäkseen suuntautuneet uimahalliin ja muihin sisätiloihin. Yhden kerran ovat käyneet suuressa ulkoleikkipuistossa - silloinkin poika oli saanut housunsa likomäräksi.

No, jospa se tästä paranisi. Tai sitten tulee se uusi jääkausi - kausi jolloin saa syödä paljon jäätelöä, niin kuin mieheke jääkautta neidille selvitti...

Cherry blossom

Työpaikan edessä on valtava kirsikkapuu

alta

sivulta

ylhäältä

ja ympäristö pari päivää myöhemmin


ps. kuvat otettu kännykällä, mitenkäs muutenkaan kun ei ole tapana pitää kameraa töissä mukana; kännykän kameran pixelit eivät vedä vertoja kirsikankukille

Tänä viikonloppuna näitä...

Säät ainakin suosivat, mittarissa +20 :-)))

Etsi eroavaisuudet

Löydätkö kuvista kolme eroavaisuutta?


Vastaukset:
1. puu ei ole vihreä
2. lentokoneiden juovat puuttuvat
3. näkymätön tuhka joka kuitenkin värjäsi alemman kuvan taivaan siniharmaaksi vaikka luonnossa taivas on aivan yhtä sininen kuin ylemmässä kuvassa.

Täytyy sanoa, että hieman oudolta tuntuu kun lentokoneita ei näy, yleensä jos katson meillä ulos ikkunasta länteen päin niin vähintään yksi kone huristaa jonnekin päin.

Marmorikuulavillitys

Se iski taas, marmorikuulavillitys.
Varma kevään merkki.

Oma toi eilen ison kassillisen kuulia, ovat kuulema miehekkeen vanhoja. Pojan ja neidin piti sitten tietenkin kaivaa omansa esiin.

Isin

Pojan

Neidin

On siis kevät

vaikken kuljekaan Hakaniemen rantaan
tuuli ei tuule eikä sadekaan jaksa...

18 astetta tänään

Niinpä, poika oli aamulla lähdössä sortseissa ja lyhythihaisessa t-paidassa kouluun. Laitatin kuitenkin vielä pikkuisen pidemmät housut, verkkaripuseron ja takin päälle.
Aurinko ja lämpö tekevät hyvää, tosin voi olla että sade jo huomenna taas jaksaa...

Takki auki

Eilen ensimmäisen kerran, tänään jo toisen kerran, siis kävelin ulkona takki auki!
Mittarissa tänään 16 astetta, joten päätin ottaa myös oliivipuulta talvitakin pois.
SE yksi ISO oliivi, jonka puu sai aikaiseksi viime syksynä on edelleen tallella.
Lehdet näyttävät "hieman" kärsineiltä.
Saksille töitä.

Taas se aika vuodesta

että on suomalaisen naisen päivien aika.

Tämän viikonlopun olen "tavoittamattomissa".

Tuliaisina sunnuntaina hyvää mieltä ainakin seuraavan muutaman kuukauden ajaksi, uusia ideoita ja energiaa, ja toivottavasti myös jotain pientä naposteltavaa...

Nähdään!

Työmatka

Lupasin eilen kuvia.
Tässä kuvaelma nykyisestä työmatkastani.

Matka alkaa pyörällä, jatkuu tupaten täydellä junalla, minkä jälkeen ratikalla, ja lopuksi vielä viisi minuuttia kävellen. Kaikkiaan noin 40-45 minuuttia, tai tunti niin kuin tänään, kun joku törttö oli ajanut kuorma-auton niin jumiin, etteivät ratikat päässeet kulkemaan.

Ja vihdoinkin perillä :-)

Hupsis

Maaliskuu alkoi hyvin:
ensimmäinen päivä, postaus
toinen päivä, postaus
...
mutta sitten iso aukko!
Uusi elämä töissä käyvänä blogin pitäjänä jättää paljon toivomisen varaan.
Tämäkin on vain tällainen pikailmoitus että täällä ollaan edelleen, mutta aika on siis vaan kortilla. Huomenna toivottavasti hieman enemmän aikaa laittaa kuviakin.

Outo pöpö

Pojalla on nyt kyllä tosi outo pöpö: ei kuumetta sitten perjantain, mutta on aivan rättipoikkiväsynyt.
Ei jaksa katsoa dvd:tä, pelata tietsikalla saati sitten leikkiä muuten.
Ruoka ei maistu, tosin tänä iltana söi jo jonkin verran.
Käytiin jo lääkärissäkin tänään, mutta eipä tuo muuta osannut sanoa kuin että jos vielä tulee kuumetta, niin sitten pitää heti mennä uudelleen lääkäriin.
Aamulla katsotaan mikä on olo, ja joko voi mennä kouluun kun on lyhyt päivä.

Outoa nähdä lapsi noin vetämättömänä, varsinkin kun selvää taudin aiheuttajaa ei oikein tunnu olevan.

Ensimmäinen päivä

Kukat ovat noin yleisesti ottaen ihania.


Niitä on ihana laittaa maljakkoon, olivatpa ne sitten itse poimittuja tai kaupasta ostettuja.
Kukkia on ihana saada, synttäreillä, äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä - kun ihan vaan vähän odottaa saavansa kukkia.

Mutta kaikkein ihaninta on saada kukkia yllättäen, noin vaan.

Aamulla, ensimmäisenä virallisena työpäivänä uudessa paikassa, kollega harmitteli sitä, että oli joutunut aloittamaan työpäivänsä asiakkaan luona, minkä vuoksi hän ei ollut ennättänyt hakemaan kukkakimppua pöydälleni ennen kuin aloitin.

Ajatushan on tärkein, eikö?


Illalla sitten kotona postin mukana oli lappu, että minulle on tuotu kukkapuketti, joka on toimitettu naapuriin. Ajattelin, että kollega on sittenkin mennyt ja hankkinut kukat.
Mutta eikä mitä.
Kukat olivat entiseltä työnantajalta, joka onnitteli uuden työpaikan johdosta!
Tuota en ollut osannut odottaa ollenkaan.

Flunssan poikasta

Nyt on pojan vuoro olla flunssassa.
Läksi eilen, viimeisenä lomapäivänä, isin kanssa töihin aamupäiväksi. Menin neidin kanssa sitten hakemaan puolilta päivin ja kävimme neljästään lounaalla. Silloin poika jo vain nojaili miehekkeeseen eikä leipä tahtonut maittaa. Lie tehnyt liikaa töitä.
Junamatkalla kotiin (n. 15 min) käpertyi viereeni nukkumaan. Kotona painautui heti sänkyyn eikä oikein enää noussut ylös, vaihtoi vain paikkaa välillä sohvalle ja sitten taas takaisin sänkyyn.
Lämpöä pikkaisen, mutta ei kunnon kuumeeksi asti, silti pojalla on aivan vetämätön olo. Tosin hänellä ei oikein koskaan ole ollut kuumetta; äitiinsä on tainnut tulla ;-) neidillä nousee lämpö nopeammin ja korkeammalle.
Toivottavasti menee pian ohi.

Kuin sieniä sateella

On se vaan kumma.
Kun jotain päättää elämässä tehdä tietyllä tapaa, niin sitten kuitenkin kaikki menee aivan toisin.
Olin siis päättänyt paneutua mahdollisuuteen avata oma kauppa. Juttelin asiasta ystävien ja tuttujen kanssa, mietin liikehuoneistoa, otin yhteyttä maahantuojaan, kävin messuilla, jne.
Kunnes sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tulisitko meille töihin?"
No, asiaa harkittuani, sanoin, että voin harkita asiaa; viime viikolla olin jo muutamana päivänä 'töissä'. Maanantaina sain sopimuksen kotiin allekirjoitettavaksi.
Nimeäni en kuitenkaan ihan heti raapustanut, sillä halusin lukea sopimuksen tarkoin.
Sitten, eilen, sähköpostissa viesti (parin päivän päästä) entiseltä työnantajalta (suuri pankki) jossa olin joulukuussa käynyt haastattelussa toiselle osastolle: Tulisitko uudelleen haastateltavaksi, toiselle kierrokselle?
No en tule.
Olin tammi- ja helmikuussa muutaman kerran yrittänyt saada selville, mikä tilanne oli tuon paikan suhteen, mutta tiimin vetäjällä ei koskaan ollut aikaa jutella kanssani eikä hän monista lupauksista huolimatta koskaan soittanut takaisin.
Kun sain toisen tarjouksen, ajattelin että olkoon, en soita minäkään enää. Nyt sitten tämä!
Laitoin ystävällisen meilin takaisin jossa kieltäydyin kohteliaasti haastattelusta.

2,95

Rasia 2,95 torilla; pakko oli ostaa.

Eikä ollenkaan pahemman makuisia.

Ikioma

Minun,
ikioma.
Pieni ja ärhäkkä, ihan niin kuin minäkin ;-)

Vielä kun saisi läheltä parkkipaikan, nyt 5min pyörämatkan päässä...

Kissavaara

Harakat, mokomat, alkoivat räksättää ulkona ihan kovaan ääneen. Kun katsoin ikkunasta, näin etteivät harakat suinkaan aivan yksin puussa olleet:

Kaverina iso kissa!

Tämä musta pantteri oli aivan selvään päättänyt saada itselleen makoisan hiukopalan...

... mutta mutta, ei ilmeisesti ollut ottanut huomioon sitä seikkaa, että harakat, mokomat, osaavat lentää.

Sinnepä jäi kissa sitten yksin keikkumaan, puun latvaan. Matkaa maahan ainakin neljä metriä.

Komia kissa, en tätä ennen ollut nähnytkään. Ihmeen hyvin puu näytti kantavan, vaikka ei mikään pieni kissa ollut.

Eipä siinä sitten muuta, kuin takaisin alas ja hiiriä etsimään.

Ja sen pituinen se.

Riittää

Luulen että keskivertohollantilaista alkaa jo vähitellen ottaa päähän.
Taivas näytti nimittäin taas tältä aamulla:

Minua ei sinänsä muutama sentti lunta haittaa, mutta kun tietää, että liikenne takkuaa heti ensimmäisen hiutaleen tullen, niin toivoisi ainakin, että autoissa olisi talvirenkaat ja että paikallisella tielaitoksella olisi rahkeita hankkia kunnon kalustoa.
Mutta toisaalta, eipä niistä aura-autoista ole paljonkaan apua silloin kun tiet ovat jo tukossa - autoista.

Edit klo 17:
Onneksi ei tarvitse mennä nyt autolla yhtään minnekään! Pisin ruuhkapätkä vaivaiset 19km...

Jokohan nämä joutaisivat...

Siis meillähän joulu jatkuu juhannukseen saakka!
Tai, no ainakin pääsiäiseen...
Vai pitäisikö sittenkin NYT JO siivota joulukoristeet pois?

Pikkukuusi on edelleen koristeltuna, kaapin päällä vielä jouluasetelma - ehkäpä minä tällä viikolla ne siivoan pois.

Tuo kalebassi on kestänyt yllättävän hyvin. Ostaessa myyjä sanoi, että väri vaihtuu parin viikon kuluessa, mutta on ollut nyt jo kaksi kuukautta ja nyt vasta alkaa todenteolla väriä vaihtamaan.

Düsseldorf: NOOLAN

Olin siis eilen messuilla Düsseldorfissa, katsomassa miten sitten pitäisi pukeutua ensi talvena.
Paljon kivaa oli näytteillä enkä varmaan läheskään kaikkea nähnyt, ja oikeastaanhan menin sinne katsomaan ketä suomalaisia suunnittelijoita oli mukana.

Ei paljon, mutta yksi oli selvästi ylitse muiden:

NOOLAN

Yksinkertaisesti kauniita.

Mieti, mieti, mieti...

Kylläpäs nyt on mietittävää, niin ettei muuta jouda tekemäänkään.
Sain siis työpaikkatarjouksen maanantaina. Kiva työ, paljon plussia, muutama miinus; yksi iso ja se on tietenkin se raha, mutta toisaalta nykyinen työnantaja hyvittää jonkin verran. Sitä tässä olenkin sitten mietiskellyt ja laskeskellut.
Hankala tuo tuollainen - kohta entinen - työnantaja, jonka kautta on hoidettu kaikki asiat: vakuutukset, asuntolainat, eläkkeet, sillä kun sieltä lähtee on nuo kaikki mietittävä uudelleen.

Ja minähän en tykkää noiden asioiden miettimisestä!

No, piristääkseni itseäni turvauduin taas vanhaan tuttuun "retail therapy:yn" ja hankin iittalan 'jars' sarjaa, neljä pientä ja yksi medium-koko sekä kaksi uutta vedenvihreää Aino Aalto -sarjan lasia.

"Life is what happens to you while you're busy making other plans."
John Lennon

Energiaa!

Olin eilen taas reissussa, tällä kertaa Rotterdamissa.
Päivä oli aivan uskomattoman energinen, kaikki tuntui sujuvan.

Ensin puhuin kaksi tuntia projektistani alan yrittäjän kanssa. Paljon ideoita, käytännön kokemuksia ja neuvoja.
Ja kutsu Düsseldorfiin messuille viikon päästä.
Kiitos!

Sen jälkeen olin sopinut lounaasta ja filmi-iltapäivästä yhden kaverini kanssa.
Rotterdamin filmifestivaaleilla en ennen ole käynytkään (hmm, olenkohan minä viimeisten kymmenen vuoden aikana käynyt olleenkaan elokuvissa?!), mutta mieleen tuli elävänä kuinka opiskeluaikoina olin aina mukana Tampereen Filkkareilla.
Paikka ja aika aivan eri, mutta tunnelma sama.


Ja päivän aikana yksi puhelu, joka voi pistää projektisuunnitelmat pienemmälle liekille, mutta siitä kuulen lisää maanantaina.

Vesihirviö!

Jään alta on tainnut nousta vesihirviö...

...joka paikka jälkiä täynnä!

No, ei sitten kuitenkaan hirviö, vaan kaksi joutsenta, ja ehkä pari muutakin lintua, jotka ovat "huvitelleet" jäällä.

Lunta myytävänä

Vähän on vanhaa ja on jo tainnut sulaakin moneen otteeseen, mutta nämä Wilson "Snowflake"Bentleyn (1866 - 1931) lumihiutalekuvat ovat aivan ihania.

Oma suosikkini on tämä: