Lähtöä edeltävänä iltana...

... pakataan viimeiset tavarat laukkuun
... etsitään passia, uikkareita (mieheke, en minä ;-))
... ladataan kaikki mahdolliset akut (puhelin, pelikoneet, dvd-soitin)
... mietitään mitkä lelut jätetään pois kun kaikki ei sovi mukaan
... kirjoitetaan muistilappuja: "vie roskat", "kastele kukat"
... mietitään mitä unohtuu
... mennään HYVIN aikaisin nukkumaan, sillä herätyskello soi kello 2 aamulla! ja kone lähtee kuudelta.

Kaikille oikein hyvää ja rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Rannalta tuskin tulee pahemmin kirjoiteltua...

Tässä vielä neidin joulutervehdys:

Lumiukko jäi vaivaamaan

poikaa. Hän on niin ihastunut Choireboysien esitykseen että haluaisi heti osata laulaa niin kuin nuo pojat. Olen yrittänyt selittää että tuonkin esityksen takana on lukemattomia harjoituskertoja...

Poika on kiinnostunut musiikista, kerrankin sunnuntaiaamuna oli löytänyt TVstä klassisen musiikin ohjelman jota sitten oli pitkään kuunnellut/katsonut.

Neiti on enemmän lauluihmisiä. Hän on viimeviikkoina ollut mukana koulun nuorimpien oppilaiden kuorossa ja huomenna aamulla esiintyy koulussa kun muut lapset tulevat kouluun. Kovasti on kotona harjoitellut, laulaa myös täysin palkein aina kun ajamme pyörällä :-)

Joulumarkkinat

Tänään oli Haarlemissa joulumarkkinat, porukkaa tungokseen asti mutta myös paljon kivoja juttuja:

Iltapeli

Tänään olin ensimmäistä kertaa katsomassa pojan jalismatsia. Pelit ovat yleensä lauantaiaamuisin jolloin vien neitiä voimistelu- ja tanssitunneille enkä pääse katsomaan peliä.
No tämän viikon peli oli siis jo perjantai-iltana. Saivat pelata oikein isojen valojen loisteessa.
Ihmettelen aina miten jalkapalloilijat tarkenevat pelata talvella t-paidoissaan ja shortseissaan. Täällä oli illalla +2 astetta ja navakka tuuli ja oli aikas kylmä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan +2 astetta ja 8m/s tuuli on yhtä kylmä kuin -4 astetta... hrrrr
Onneksi pojalla ei kuitenkaan ollut kylmä kun oli toinen paita pelipaidan alla, pitkät treenihousut jalassa ja hanskat kädessä.
Ja tärkeintä tietenkin ;-) oli että tuli taas voitto kotiin 5 - 2. Pojan joukkue on sarjansa kakkosena ja voi vielä voittaa koko kisan ennen joulutaukoa. Tammikuussa alkaa uusi sarja.

Urakka

Siinä ne nyt odottavat kirjoittamista ja postitusta. Joulukortit ja muut pienet muistamiset. Tavoite on saada tämän viikonlopun aikana kaikki hoidettua postiin.
Siinä sitä onkin tekemistä.
Meillä ei itse tehdä kortteja, vaikka lapset varmaan tykkäisivätkin moisesta askartelusta. Vie aivan liikaa aikaa ja vaivaa... Kaupastakin löytyy kauniita, nuo kissakortit varsinkin ovat söpöjä.

Koru

Joskus nuorena tykkäsin kovastikin ajaa autolla, nyt yritän välttää sitä parhaani mukaan - varsinkin täällä Hollannissa, jossa on aivan liikaa autoja. Koto-Suomessa autolla ajo sujuu, ainakin jos ei tarvitse ajaa kuin kotoa kylälle ja takaisin.
Viime aikoina olen kuitenkin joutunut ajamaan muutaman kerran. Anoppia on pitänyt kuskata ja pari kertaa lapsiakin. Anopin lonkka leikattiin syyskuussa eikä hänellä vielä ole lupaa ajaa.
Tänään taas olin hänelle kuskina. Matkaa oli vajaat 30 kilometriä. Aikaa ei mennyt kuin vaatimattomat tunti ja 20 minuuttia...
Navigaattori olisi kannattanut heti laittaa päälle vaikka toinen sanookin että tietää reitin. Mutta eipä siitäkään tietenkään paljon apua ole kun kaikki autot seisovat ruuhkassa. Ja minä kun luulin että pahin aamuruuhka olisi puoli kymmeneen mennessä jo ohi!

No, jotain hyvääkin tänään. Löysin itselleni lahjan, kaulakorun pikkumustan kaveriksi.

Oi kuusipuu...

Siinä se nyt sitten on.

Kuusi, joulukuusi.

Ihan itse kävin pyörän kanssa eilen hakemassa.

Kyllähän se painoi, ruukussa kun on, mutta olin luvannut lapsille.

Olemme puun kanssa yhtä pitkät, se ei ole pieni mutta ei isokaan, ja siitä piti maksaa 15e. Vinokin se on, mutta onneksi vinous ei näy kun puu kallistuu huoneeseen päin. Sivusta ei saa katsoa.

Lapset ovat haltioissaan, eilen olisivat ihan välttämättä halunneet kaikki koristeet laittaa vaikka kello oli jo paljon. Sovimme niin että illalla laitettiin vain kynttilät ja hopeaköynökset ja tänään jatketaan ja laitetaan pallot ja muut.

Niin, ja tähti me laitettiin myös eilen. Meidän joulukuusessa kuuluu olla tähti. Täällä Hollannissa ei jolukuuseen laiteta tähteä vaan hassu piikki, kärki.

Meidän tähti onkin Suomesta.

Haarlemin valot

Kävimme neidin kanssa etsimässä joulukuusta tänään, mutta vaikka kaupat olivatkin auki ei kuusikauppiaita ollut montaa. Mukaan lähti muutama kuusenkoriste ja kuvia kaupungista. Ilta oli pilvetön ja taivaalla puolikuu...

Be still my soul

Hollannin mummo oli saanut uuden CDn sinterklaasilta, irlantilaset The Priests, kuunneltiin sitä tänään kun isovanhemmat olivat meillä illallisella. Yhtäkkiä säpsähdin näihin sointuihin, kun jotenkin kuulosti niin tutulta...
En edes tiennyt että Finlandia hymnistä oli englannin kielinen versio. Kaunista kuunneltavaa, mutta ei vedä vertoja suomen kieliselle versiolle.
6.12 vielä pari minuuttia täällä Hollannissa, annettakoon anteeksi pieni hempeily...

Hyvää itsenäisyyspäivää

Näin meillä tänään.

Ihana yllätys

Postia tuli, Suomesta
Kiitos äiti!

Walking in the air

Tämä oli Hallattaren blogin joulukalenterissa tänään. Pakko laittaa tännekin. On kuin enkelit laulaisivat, selkäpiitä karmii...

Tässä vielä alkuperäinen versio Lumiukko elokuvasta. Aahhh...

5.12: Sinterklaas

Hollannissa on Sinterklaas, joulupukkikin täällä tunnetaan ja joulunakin annetaan jonkin verran lahjoja, mutta Sinterklaas ja hänen 'zwarte piet' apulaisensa ovat hollantilaisille lapsille SE ISO ASIA.

Joo, meillä myös.

Sinterklaas saapuu marraskuun puolivälissä höyrylaivalla Espanjasta Hollantiin viettämään syntymäpäiväänsä 6 joulukuuta. Ja sitä edeltävä ilta on 'pakjesavond' jolloin Sinterklaas jakaa kaikille kilteille lapsille lahjoja. Ennen juhlaa zwarte pietit kiertävät maata öisin ja jos lapsi on illalla laulanut, asttanut kenkansa sopivaan paikkaan ja laittanut Sinterklaasin hevoselle porkkanan voi olla että aamulla kengästä löytyy joko jotain makeaa tai pieni lelu.

Sinterklaas on alunperin Myran pyhä piispa Nikolaus, joka kuoli 6 joulukuuta 342.


Tänä aamuna Sinterklaas tuli lasten kouluun. Kaikkien piti olla ajoissa koulussa josta lapset sitten yhdessä menivät joen rantaan jonne Sinterklaas tuli laivallaan. (Kuvat kännykästä joten hieman suttuisia.) Kerrankin lapset olivat ajoissa lähdössä kouluun :-)


Kunhan pakjesavond on vielä saatu jaloista voin hyvillä mielin keskittyä joulun odotukseen. Sinterklaas ja zwarte piet häviävät kaupoista ja joululaulut alkavat soida. Moniin koteihin laitetaan joulukuusi ensi viikolla, ehkä meillekin...

Räntää

Tänään sataa taas räntää, turha toivo että maa muuttuisi valkoiseksi, kaikki sulaa pois melkein heti ja mikä jää maahan häviää nopeasti.
Kuva on webcamista joka on Haarlemin toriaukiolla.

Edit:
Sen verran satoi kuitenkin, että lumiviitta sai - ainakin hetkeksi - oikean lumiviitan.

Lapsella suruja

Lasten laukut pitää aina koulupäivän jälkeen tarkistaa hyvin sillä kaikki tärkeät asiat ilmoitetaan monisteilla jotka sitten löytyvät milloin millaisinakin myttyinä laukusta.

Tänään neidin laukusta löytyi ei niin mukava viesti: hänen opensa lähtee joululoman jälkeen toiseen kouluun opeksi. Menee puhe- ja/tai kuulovaikeuksista kärsivien lasten opettajaksi.

Luimme ilmoituksen lapsen kanssa yhdessä ja häneltä pääsi itku. Ope on kiva ja hän oli syyslomaan asti yksin neidin luokan opena kun toinen oli sairaslomalla. Hänellä on siis kaksi opea joista toinen on aina maanantain ja tiistain ja toinen torstain ja perjantain. Keskiviikot he tekevät vuoroviikoin. Kevätlukukauden hoitaa jäljelle jäävä ope yksin, ja onneksi hän on myös oikein mukava.

Itku loppui kuitenkin pian kun neiti keksi että opelle pitää ehdottomasti tehdä piirrustus, ja tällainen siitä tuli:

Jouluruusu

Ihastuin tähän lajiin viime jouluna. Silloin hankin sen vähän ennen joulua, mutta nyt kun tiedän ettemme ole kotona jouluna halusin jouluruusun kotiin niin pian kun niitä vain kaupoissa näkyi. Jouluruusussa on jotain hyvin herkkää, joka tekee siitä minun joulukukan.

78 askelmaa

Jostain syystä portaat kiehtovat minua, pidän erityisesti kierreportaista.


Haaveilen talosta jossa olisi kaunis, avara portaikko. Vähän saman mallinen kuin tuo eilen sauvakävelyllä näkemäni - okei, ehkä 78 askelmaa on hieman liioiteltua sisätiloissa. Tai ainakin pitäisi olla suuren suuri talo, vähän niinkuin tämä:


Eikä tuokaan yhden perheen koti taida olla, postilaatikoitakin on kolme... Eipä silti etteikö tuolta alueelta taloa löytyisi, jossa voisi olla 78 askelmaa, kyse on nimittäin Hollannin varakkaimmasta kunnasta, Bloemendaalista.

Ensimmäinen luukku

Joulukuun ensimmäisenä päivänä ei voi olla mitään niin tärkeää tehtävää kuin avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Telkusta se piti lapsena aina nähdä, joskus oli huippukiva, joskus taas vähän vähemmän kiva ohjelma. Muutama vuosi sitten eräs suomalainen puhelinyhtiö hauskuutti asiakkaitaan omalla joulukalenterillaan, se oli todella hauska ja sitä moneen otteeseen katsottiin veljen luona (näkyi vain tietynlaisen internetliittymän asiakkaille).

Mielestäni parhaita kalentereita on aina olleet ne, joissa on jokin kuva luukun takana. En pidä karkki/suklaakalentereista.


Lapset saivat kummitädiltä ja -serkulta kauniit joulupukkikalenterit. Ne roikkuvat seinällä narusta jotta luukut on helppo avata.

En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta kun löysin netistä lelukalenterit: pojalle Lego ja neidille Playmobil...


Tuo Lego-kalenterin kuva on hauska: mukana mm. pyllymäkeä laskeva luuranko ja myös luurangon tekemä lumienkeli. Playmobilin laatikossa varoitetaan etta kalenteri on koottava ennen kuin se annetaan lapselle ja aikaa menee 25 minuuttia - minulla meni ainakin kaksi kertaa se 25 minuuttia...


Myös Finski muisti pieniä kanta-asiakkaitaan :-)

Glögiä

Talven ensimmäiset glögit juotu. Hyvää oli. Etsin netistä vaalean glögin ohjeen. Ensimmäisen annoksen tein aivan ohjeen mukaan, mutta toisesta jätin sitruunan kuoren pois ja laitoin hieman enemmän sokeria. Kyytipoikana pipareita, kolmen sortin juustoja (roquefort pipareiden kanssa on aivan jumalaista) ja kahta erilaista pateeta. Ja sitten hieman myöhemmin kevyeksi iltapalaksi pizzaa...

Ilonpilaajana oli alakerran rouva joka tulee aina tilaisuuden tullen valittamaan lasten riehumisesta. Asuntomme ei ole hyvin äänieristetty, myönnän, mutta se johtuu rakenteista (oikeudenkäynti tulossa rakennuttajaa vastaan). Meidän lapset juoksevat (silloin harvoin kun kotona juoksevat) varpaillaan; kun vieraaksi tulee lapsia jotka juoksevat ja hyppelevät niin kuin lapset ainakin niin naapurin rouva tulee lattian läpi. Asiaa ei tietenkään auta se että hän on kääntäjä, joka tekee töitä kotona. Tulisin minäkin varmasti hulluksi jos haluaisin kaikessa rauhassa tehdä töitä ja yläkerrasta kuuluisi yht'äkkiä meteliä.
Tämän asian kanssa on jo eletty viisi vuotta, mutta eniten ottaa päähän se, että naapurin rouva sanoo että emme tee asialle mitään. Lapset eivät todellakaan edes kauheasti riehuneet ja heille sanottiin jatkuvasti että pitää olla rauhallisemmin. Lattioilla on jo kauan ollut paksut matot hänen pyynnöstään.
Suututtaa, mutta pitää yrittää olla välittämättä. Tähän asiaan on vain yksi ratkaisu: jommankumman täytyy muuttaa.

Harmaata

Tänään oli harmaa päivä, joka meni asioilla juostessa. Onneksi huomenna on tiedossa piristystä kun kaveri poikineen on tulossa glögille. Ja glögin seuraksihan kuuluu pipareita. Itse olen varsinainen jauhopeukalo, eikä pipareiden leipominen oikein suju joten hyppäsinpä pyörän selkään ja kipaisin Ikeaan hakemaan näitä:


Ovat itse asiassa ihan hyviä, näinköhän riittää huomiseen saakka... Ja rasian kansi on kaunis, siitä saa neiti hyvän säilytyspaikan nukeilleen.

Neidillä on uusi harrastus: voimistelu. On käynyt syksystä lähtien lauantaisin voimistelutunnilla ja tykkää kovasti. Vaikka on ryhmän nuorin niin intoa riittää. Ja sitten hänet kutsuttiin kuukaudeksi treenaamaan seuran kilpailuryhmään. Nyt olemme kolmena keskiviikkona käyneet. Ensimmäisellä kerralla itki ettei haluakaan, toisella kerralla itki treenien jälkeen - ilmeisesti väsymystään (treenaa kaksi tuntia kerralla keskiviikkoisin) ja kolmannella kerralla itki edellisenä päivänä kun jännitti, mutta kolmansien treenien jälkeen oli kuitenkin aivan haltioissaan kun oli saanut treenata isojen tyttöjen kanssa. Hauska seurata miten mieli muuttuu. neitiä selvästi jännittää olla vieraiden ihmisten seurassa mutta kun halua riittää (ja äiti ei ole katsomassa) ja on tarpeeksi mukavaa tekemistä niin kaikki sujuu.

Uutta päälle

Ruokapöydän tuolit tarvitsisivat uudet päälliset. Uusi lakkakerroskin olisi varmaan paikallaan. Kissojen mielesta jokaisessa tuolissa on kaksi mainiota kynsienteroituspuuta. Itse asiassa myös ruokapöytä pitäisi lakata uudestaan.

Pöytä on miehen. Antiikkia, kai. Ei välttämättä minun suosikkini, mutta sillä on kuulema tunnearvoa. Ja kun ruokapöytä ja tuolit on oltava niin nämä menkööt paremman puutteessa. Mutta istuinosiin pitäisi siis saada uudet kankaat.

Asiaa mutkistaa se etten osaa päättää uutta väriä. Olohuoneemme on puna-kelta-ruskeasävyinen. Jos tuolien istuimetkin muuttuvat saman sävyiseksi niin alkaa olla turhan punertavaa.

Ehkä vihertävä kävisi, ei kirkas, mutta sellainen oliiviin vivahtava. Itse asiassa vähän niinkuin tuo edellinenkin väri on - siis sikäli mikäli olen värin oikein tulkinnut; nykyiset päälliset ovat niin kuluneet ettei entistä väriä oikeastaan enää edes näe...

Lumiviitta

Sunnuntaina satanut lumi on jo ollutta ja mennyttä, mutta muistutti minua kuitenkin siitä että parvekkeella oleva oliivipuu tarvitsee suojaa pakkasta vastaan.

Ja näin se käy:

1. 2.
3. 4.


Valkoinen viitta on pakkausmateriaalia. En ole aivan varma auttaako se mutta ainakin viime talvena kun ensimmäisen kerran paketoin puun eivät sen lehdet kärsineet niin paljon kuin edellisenä talvena.

Sauvapyöräilyä ja jalkarättejä

Sunnuntaiaamuni on omistettu sauvakävelylle. Yleensä poljen ensin pyörällä pois kaupungista sinne missä dyynit alkavat ja lähden sieltä sitten kävelylle. Oikeaan metsään siis, jossa on myös ylä- ja alamäkiä (ai Hollannissako muka?!). Ajoitus on tärkeä: jos menen aikaisin aamulla, ennen kymmentä, on metsä täynnä juoksijoita, ja kellon lähestyessä puolta päivää valtaavat lapsiperheet metsän. Minä olen siellä siinä välissä :-) silloin poluilla on rauhallista ja saa kaikessa rauhassa miettiä omia asioitaan.
Viimeviikkoina mukaan on kuitenkin lyöttäytynyt seuralainen, neiti 5v. Ikävä kyllä hänen turnauskestävyytensä ei vielä oikein riitä tunnin reippaalle kävelylenkille - tai siis minun vauhti hiljenee kovasti jolloin sauvakävelystä tulee pelkkä sunnuntaikävely. Nyt olemme kuitenkin keksineet uuden reitin jossa neiti voi ajaa pyörällä ja minä "äiti, tuletko sinä?!" kävelen perässä. Molemmat tyytyväisiä.
Tänään kuitenkin tulimme tavallista nopeammin takaisin sillä sadetutka näytti että tulossa on sadetta. Ja neidin sormia alkoi paleltaa kun oli vain ohuet neulehanskat kädessä, joten äiti urhoollisesti lainasi omansa siihen päälle. Ja tulihan sitä sadetta, iltapäivällä oikein kunnon jalkarättejä! Jopa niin että maahankin jotain valkeata jäi.

Sään pauloissa

Tänä viikonloppuna seurataan silmä kovana mitä taivaalta tulee. Enimmäkseen rakeita mutta välillä myös ihkaoikeata lunta! Varaston katto on minulle paremman puutteessa "säähavaintoasema". Eilen aamulla näytti tältä:
Ja tänä aamuna tältä:
Huomenna on luvassa lisää lunta...
Pojalle piti käydä ostamassa talvikengät. Tajusin taas vaihteeksi etta kesän jäljiltä hänellä on tasan kahdet sopivat kengät: yhdet tavalliset ja toiset jalkapallokengät!

Myöhäinen lounas

Rakastan sushia, töissä syön sitä lounaaksi niin usein kuin voin (ja kukkaro sallii). Ja kyytipojaksi cappucino!

Nämä säästetään iltateelle:


Ulkona tuulee edelleen. Käveleminen välillä vaikeata kun tulee kova tuulenpuuska. Torikauppiaskin (vanhempi mies) sanoi olevansa jo valmis pistämään kimpsut kasaan. Mutta myrskypilvet ovat kauniita.

Myrskyää

Tänään tuulee, ja kovaa, niin kovaa että varmaan viimeisetkin lehdet lentävät puista.
Aamulla lapsia kouluun viedessäni sanoin että viikonlopusta tulee kylmä ja että voi jopa sataa lunta, johon poika tuumi että "jesss! viimeinkin lunta". Poikaparka saattaa pettyä kun lunta ei tulekaan vaan vettä vaan vihmoo ja on muuten vaan kylmä.


Blogin nimestä: Keittiöni ikkunalla kasvaa orkideoita, kaksitoista kaikkiaan, joista osa on ollut minulla jo viisi vuotta. Joka vuosi ne tekevät uusia kukkavarsia ja kukkivat pitkään. Mitä minä niille teen jotta ne kasvavat? En mitään. Annan vettä kun muistan ja katkaisen kuihtuneet kukkavarret kolmannen silmun yläpuolelta. Luulen että menestymisen salaisuus piilee siinä että ne ovat nimenomaan keittiö ikkunalla, tiskialtaan takana. Sen johon kaadetaan kaikki kuumat vedet ruokaa laitettaessa.
Nyt on taas se aika etta uusia kukkavarsia tulee koko ajan lisää, ensimmäinen on saanut nuppunsa jo noin isoiksi.