Sunnuntaiaamuni on omistettu sauvakävelylle. Yleensä poljen ensin pyörällä pois kaupungista sinne missä dyynit alkavat ja lähden sieltä sitten kävelylle. Oikeaan metsään siis, jossa on myös ylä- ja alamäkiä (ai Hollannissako muka?!). Ajoitus on tärkeä: jos menen aikaisin aamulla, ennen kymmentä, on metsä täynnä juoksijoita, ja kellon lähestyessä puolta päivää valtaavat lapsiperheet metsän. Minä olen siellä siinä välissä :-) silloin poluilla on rauhallista ja saa kaikessa rauhassa miettiä omia asioitaan.
Viimeviikkoina mukaan on kuitenkin lyöttäytynyt seuralainen, neiti 5v. Ikävä kyllä hänen turnauskestävyytensä ei vielä oikein riitä tunnin reippaalle kävelylenkille - tai siis minun vauhti hiljenee kovasti jolloin sauvakävelystä tulee pelkkä sunnuntaikävely. Nyt olemme kuitenkin keksineet uuden reitin jossa neiti voi ajaa pyörällä ja minä "äiti, tuletko sinä?!" kävelen perässä. Molemmat tyytyväisiä.
Tänään kuitenkin tulimme tavallista nopeammin takaisin sillä sadetutka näytti että tulossa on sadetta. Ja neidin sormia alkoi paleltaa kun oli vain ohuet neulehanskat kädessä, joten äiti urhoollisesti lainasi omansa siihen päälle. Ja tulihan sitä sadetta, iltapäivällä oikein kunnon jalkarättejä! Jopa niin että maahankin jotain valkeata jäi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti