Glögiä

Talven ensimmäiset glögit juotu. Hyvää oli. Etsin netistä vaalean glögin ohjeen. Ensimmäisen annoksen tein aivan ohjeen mukaan, mutta toisesta jätin sitruunan kuoren pois ja laitoin hieman enemmän sokeria. Kyytipoikana pipareita, kolmen sortin juustoja (roquefort pipareiden kanssa on aivan jumalaista) ja kahta erilaista pateeta. Ja sitten hieman myöhemmin kevyeksi iltapalaksi pizzaa...

Ilonpilaajana oli alakerran rouva joka tulee aina tilaisuuden tullen valittamaan lasten riehumisesta. Asuntomme ei ole hyvin äänieristetty, myönnän, mutta se johtuu rakenteista (oikeudenkäynti tulossa rakennuttajaa vastaan). Meidän lapset juoksevat (silloin harvoin kun kotona juoksevat) varpaillaan; kun vieraaksi tulee lapsia jotka juoksevat ja hyppelevät niin kuin lapset ainakin niin naapurin rouva tulee lattian läpi. Asiaa ei tietenkään auta se että hän on kääntäjä, joka tekee töitä kotona. Tulisin minäkin varmasti hulluksi jos haluaisin kaikessa rauhassa tehdä töitä ja yläkerrasta kuuluisi yht'äkkiä meteliä.
Tämän asian kanssa on jo eletty viisi vuotta, mutta eniten ottaa päähän se, että naapurin rouva sanoo että emme tee asialle mitään. Lapset eivät todellakaan edes kauheasti riehuneet ja heille sanottiin jatkuvasti että pitää olla rauhallisemmin. Lattioilla on jo kauan ollut paksut matot hänen pyynnöstään.
Suututtaa, mutta pitää yrittää olla välittämättä. Tähän asiaan on vain yksi ratkaisu: jommankumman täytyy muuttaa.

Harmaata

Tänään oli harmaa päivä, joka meni asioilla juostessa. Onneksi huomenna on tiedossa piristystä kun kaveri poikineen on tulossa glögille. Ja glögin seuraksihan kuuluu pipareita. Itse olen varsinainen jauhopeukalo, eikä pipareiden leipominen oikein suju joten hyppäsinpä pyörän selkään ja kipaisin Ikeaan hakemaan näitä:


Ovat itse asiassa ihan hyviä, näinköhän riittää huomiseen saakka... Ja rasian kansi on kaunis, siitä saa neiti hyvän säilytyspaikan nukeilleen.

Neidillä on uusi harrastus: voimistelu. On käynyt syksystä lähtien lauantaisin voimistelutunnilla ja tykkää kovasti. Vaikka on ryhmän nuorin niin intoa riittää. Ja sitten hänet kutsuttiin kuukaudeksi treenaamaan seuran kilpailuryhmään. Nyt olemme kolmena keskiviikkona käyneet. Ensimmäisellä kerralla itki ettei haluakaan, toisella kerralla itki treenien jälkeen - ilmeisesti väsymystään (treenaa kaksi tuntia kerralla keskiviikkoisin) ja kolmannella kerralla itki edellisenä päivänä kun jännitti, mutta kolmansien treenien jälkeen oli kuitenkin aivan haltioissaan kun oli saanut treenata isojen tyttöjen kanssa. Hauska seurata miten mieli muuttuu. neitiä selvästi jännittää olla vieraiden ihmisten seurassa mutta kun halua riittää (ja äiti ei ole katsomassa) ja on tarpeeksi mukavaa tekemistä niin kaikki sujuu.

Uutta päälle

Ruokapöydän tuolit tarvitsisivat uudet päälliset. Uusi lakkakerroskin olisi varmaan paikallaan. Kissojen mielesta jokaisessa tuolissa on kaksi mainiota kynsienteroituspuuta. Itse asiassa myös ruokapöytä pitäisi lakata uudestaan.

Pöytä on miehen. Antiikkia, kai. Ei välttämättä minun suosikkini, mutta sillä on kuulema tunnearvoa. Ja kun ruokapöytä ja tuolit on oltava niin nämä menkööt paremman puutteessa. Mutta istuinosiin pitäisi siis saada uudet kankaat.

Asiaa mutkistaa se etten osaa päättää uutta väriä. Olohuoneemme on puna-kelta-ruskeasävyinen. Jos tuolien istuimetkin muuttuvat saman sävyiseksi niin alkaa olla turhan punertavaa.

Ehkä vihertävä kävisi, ei kirkas, mutta sellainen oliiviin vivahtava. Itse asiassa vähän niinkuin tuo edellinenkin väri on - siis sikäli mikäli olen värin oikein tulkinnut; nykyiset päälliset ovat niin kuluneet ettei entistä väriä oikeastaan enää edes näe...

Lumiviitta

Sunnuntaina satanut lumi on jo ollutta ja mennyttä, mutta muistutti minua kuitenkin siitä että parvekkeella oleva oliivipuu tarvitsee suojaa pakkasta vastaan.

Ja näin se käy:

1. 2.
3. 4.


Valkoinen viitta on pakkausmateriaalia. En ole aivan varma auttaako se mutta ainakin viime talvena kun ensimmäisen kerran paketoin puun eivät sen lehdet kärsineet niin paljon kuin edellisenä talvena.

Sauvapyöräilyä ja jalkarättejä

Sunnuntaiaamuni on omistettu sauvakävelylle. Yleensä poljen ensin pyörällä pois kaupungista sinne missä dyynit alkavat ja lähden sieltä sitten kävelylle. Oikeaan metsään siis, jossa on myös ylä- ja alamäkiä (ai Hollannissako muka?!). Ajoitus on tärkeä: jos menen aikaisin aamulla, ennen kymmentä, on metsä täynnä juoksijoita, ja kellon lähestyessä puolta päivää valtaavat lapsiperheet metsän. Minä olen siellä siinä välissä :-) silloin poluilla on rauhallista ja saa kaikessa rauhassa miettiä omia asioitaan.
Viimeviikkoina mukaan on kuitenkin lyöttäytynyt seuralainen, neiti 5v. Ikävä kyllä hänen turnauskestävyytensä ei vielä oikein riitä tunnin reippaalle kävelylenkille - tai siis minun vauhti hiljenee kovasti jolloin sauvakävelystä tulee pelkkä sunnuntaikävely. Nyt olemme kuitenkin keksineet uuden reitin jossa neiti voi ajaa pyörällä ja minä "äiti, tuletko sinä?!" kävelen perässä. Molemmat tyytyväisiä.
Tänään kuitenkin tulimme tavallista nopeammin takaisin sillä sadetutka näytti että tulossa on sadetta. Ja neidin sormia alkoi paleltaa kun oli vain ohuet neulehanskat kädessä, joten äiti urhoollisesti lainasi omansa siihen päälle. Ja tulihan sitä sadetta, iltapäivällä oikein kunnon jalkarättejä! Jopa niin että maahankin jotain valkeata jäi.

Sään pauloissa

Tänä viikonloppuna seurataan silmä kovana mitä taivaalta tulee. Enimmäkseen rakeita mutta välillä myös ihkaoikeata lunta! Varaston katto on minulle paremman puutteessa "säähavaintoasema". Eilen aamulla näytti tältä:
Ja tänä aamuna tältä:
Huomenna on luvassa lisää lunta...
Pojalle piti käydä ostamassa talvikengät. Tajusin taas vaihteeksi etta kesän jäljiltä hänellä on tasan kahdet sopivat kengät: yhdet tavalliset ja toiset jalkapallokengät!

Myöhäinen lounas

Rakastan sushia, töissä syön sitä lounaaksi niin usein kuin voin (ja kukkaro sallii). Ja kyytipojaksi cappucino!

Nämä säästetään iltateelle:


Ulkona tuulee edelleen. Käveleminen välillä vaikeata kun tulee kova tuulenpuuska. Torikauppiaskin (vanhempi mies) sanoi olevansa jo valmis pistämään kimpsut kasaan. Mutta myrskypilvet ovat kauniita.

Myrskyää

Tänään tuulee, ja kovaa, niin kovaa että varmaan viimeisetkin lehdet lentävät puista.
Aamulla lapsia kouluun viedessäni sanoin että viikonlopusta tulee kylmä ja että voi jopa sataa lunta, johon poika tuumi että "jesss! viimeinkin lunta". Poikaparka saattaa pettyä kun lunta ei tulekaan vaan vettä vaan vihmoo ja on muuten vaan kylmä.


Blogin nimestä: Keittiöni ikkunalla kasvaa orkideoita, kaksitoista kaikkiaan, joista osa on ollut minulla jo viisi vuotta. Joka vuosi ne tekevät uusia kukkavarsia ja kukkivat pitkään. Mitä minä niille teen jotta ne kasvavat? En mitään. Annan vettä kun muistan ja katkaisen kuihtuneet kukkavarret kolmannen silmun yläpuolelta. Luulen että menestymisen salaisuus piilee siinä että ne ovat nimenomaan keittiö ikkunalla, tiskialtaan takana. Sen johon kaadetaan kaikki kuumat vedet ruokaa laitettaessa.
Nyt on taas se aika etta uusia kukkavarsia tulee koko ajan lisää, ensimmäinen on saanut nuppunsa jo noin isoiksi.