Ja sen pituinen se.
torstai 11. helmikuuta 2010
Kissavaara
Harakat, mokomat, alkoivat räksättää ulkona ihan kovaan ääneen. Kun katsoin ikkunasta, näin etteivät harakat suinkaan aivan yksin puussa olleet:
Kaverina iso kissa!
Tämä musta pantteri oli aivan selvään päättänyt saada itselleen makoisan hiukopalan...
... mutta mutta, ei ilmeisesti ollut ottanut huomioon sitä seikkaa, että harakat, mokomat, osaavat lentää.
Sinnepä jäi kissa sitten yksin keikkumaan, puun latvaan. Matkaa maahan ainakin neljä metriä.
Komia kissa, en tätä ennen ollut nähnytkään. Ihmeen hyvin puu näytti kantavan, vaikka ei mikään pieni kissa ollut.
Eipä siinä sitten muuta, kuin takaisin alas ja hiiriä etsimään.
Ja sen pituinen se.
Ja sen pituinen se.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
noin puoli tuntia sitten me nahtiin sama juttu naapurin etupihan puussa. sama lintu (magpie) mutta harmaa/musta kissa. :)
tama kissa nayttaa ihan meidan africalta.
sansku, olen ennenkin nähnyt kissoja puissa, mutta tämä oli varsinainen huimapää: tuossa kolmannessa kuvassa kissa oli juuri hypännyt noita harakoita kohden, jotka tietenkin heti lähtivät, mutta kovin ohuilla oksilla kissa taiteili. Ja nopeasti tuli myös alas :-)
Hassu katti. Se taisi unohtaa että linnut osaavat lentää. Mutta viksukin se oli kun ei jäykistynyt sinne ylös istumaan ja mouruamaan.
Varsinainen katti. Onneksi pääsi omin avuin alas.
Lähetä kommentti