Viimeistä viedään

Kai se on uskottava että syksy on tulossa.
Elokuun viimeinen päivä ja taivas on harmaa.
Ukkonen on jyristänyt parina iltana ja vettäkin on tullut.

Orkideoista viimeinen vielä jonkin aikaa jaksaa, mutta pian senkin on aika tullut kerätä voimia uutta kukintoa varten. Mutta on näistä iloa ollutkin, viime marraskuun lopulta asti on koko ajan joku kukkinut.

Apua, onko kissani kasvissyöjä?

Kissani napsivat vähän väliä herkkupaloja kukistani ja sitten oksentavat lehden palasia sinne sun tänne.
Aamulla kaupassa käydessäni ostin oikeaa kissanruohoa ja sehän kelpasi:
Kissat suorastaan hyökkäsivät ruohon kimppuun!


No onneksi nämä kaksi eivät sentään niin höperöitä ole kuin anopin kissa, jolle kelpaa seka vihreät pavut että tuoreet tomaatit...

Vielä yksi lomakuva

Harvemmin olen kuun kanssa ollut samalla puolella pilviä, yläpuolella siis :-)
Kuva 5.8. illalla jossakin kohtaa Itämeren päällä. Seuraavana päivänä oli täysikuu.

Suomi

Matoa koukkuun vaan!

Kyllä kalaa tulee!

Suomen kesä on niin kaunis

Riippumatto paikallaan, tyyny pään alla ja kirja sylissä, aah

Tukkilautan hinaus on aina yhtä kivaa nähtävää, tuolla meni ainakin puoli tuntia ennen kuin pääsi mökin ohi, kun laivaväylä tekee siinä ison mutkan.

Ja jollakin oli nimipäivä, arvatkaa vaan oliko tuo kakku hyvää?!

Espanja

Ranskan ja Espanjan rajalla, Col du Portalet

Luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven - juustonpala oli ehkä viisi mm. leveä, muurahaiset siis huomattavasti pienempiä.

Panticosa

Näkymä Monte Perdidon lähellä olevasta Ordesa laaksosta

Linnut ulkoilevat?


Aina välillä haaveilen vielä kerran käveleväni Ranskasta Santiago de Compostelaan, Camino de Santiagoa pitkin. Ensimmäiset askeleet reitillä on nyt otettu. Huescasissa tie katedraalille (joka tietenkin oli kiinni) on viitoitettu katukivissä olevilla simpukoilla.

Ja Puente la Reinassa piti tietenkin kävellä tuon pyhiinvaeltajille keskiajalla rakennetun sillan yli. (Poika kommentoi: kaikki on täällä tuhat vuotta vanhaa!)

San Sebastian/Donostia ja La Concha ranta keskellä kaupunkia.
Yövyimme Zarautz nimisessä kylässä ja kävimme myös Getarian kalastajakylässä, jotka molemmat 'kolahtivat'. Tuo alue on aivan ihana, todella hyvää ruokaa, meressä kirkasta vettä ... harmi vaan että siellä sataa niin paljon!

Lomalta on palattu

jo aika päiviä sitten, mutta jotenkin ei ole ollut energiaa päivittää tänne blogiin yhtään mitään. Nyt sain kuitenkin aikaiseksi edes jotain kuvia valittua.
Tässä kuvia Ranskan osuudelta:

Virkkaukset jäi tähän yhteen ainoaan kertaan, ja minä kun olin ajatellut tekeväni vaikka sun mitä.

Oma teltta pystytetään itse, tai siis ainakin yritetään.

Tässä ei suinkaan olla auringolta suojassa, vaikka mittari näyttikin 36 astetta varjossa, vaan sadetta, joka pian yltyi kunnon ukkoseksi.

Minulta ei siis ikinä onnistuisi kastella noita tarpeeksi. Domme, Dordogne

Rocamadour, kuin kallioon veistetty

Auringonkukkapeltoja, jossakin ennen Toulousea. Pysähtymään ja parempia kuvia ottamaan emme tietenkään ennättäneet kun oli kiire Espanjaan...

Pit stop

Pikaisesti kotona pyykkejä pesemässä pari päivää ennen kuin taas lähden lasten kanssa reissuun, tällä kertaa koto-Suomeen.

Vielä kuitenkin pari maistiaista viimeisen kolmen viikon ajalta:

Lähtökuopissa

Melkein perillä jo, heh heh, no ei siis lähelläkään, mutta tulevan loman kunniaksi löysin alesta kivat hienostelusandaalit. Todennäköisesti takuuvarmat rakkojen/hiertymien aiheuttajat, mutta näitä käytetäänkin vain lyhyille matkoille :-)
Sunnuntaina lähdetään, ensimmäinen pysäkki Pariisi ja Disneyland, tai ehkä sittenkin Parc Asterix...

Nuukahtanut

Olo on vähän kuin kuvan orkideoilla - kuihtunut suorastaan.
Viime viikon helteet ovat puristaneet mehut kaikista.
Lapsetkin ovat olleet todella väsyneitä; eilen illalla neiti oli ihan hiljaa itsestään mennyt nukkumaan ja sunnuntaina teki saman tempun iltapäivällä. Siitä onkin aikaa kun meillä on nukuttu viimeksi päikkäreitä.
Myös poika on ollut aivan kypsä nukkumaan jo reilusti ennen yhdeksää.
Vielä pari päivää ja sitten pitäisi lähteä lomalle. Sanon pitäisi, sillä matkakohde ei vieläkään ole tiedossa! Olemme taittaneet peistä miehekkeen kanssa siitä mennäänkö vuoristoon vai rannalle. Minusta viikko vuoristossa riittää. Toisen viikon voisi olla lähempänä rantaa.
Matkailuperävaunukin on edelleen talviteloillaan; kaiken pitäisi olla OK, sillä viime kesänä emme pahempia puutteita havainneet, mutta kiva olisi edes pari päivää ennen lähtöä vilkaista, että kaikki on kunnossa ja tuulettaa vaunu ja patjat.
No, jospa huomenna...

Rikki poikki, ei voi ehjätä

Eilen oli sellainen päivä että tuntui siltä että kaikki menee rikki:

* Pojan Nintendo! (joka on jo jonkin aikaa lerpattanut) ja siihen kuuluva mikro-kortti. Kortti taitaa mennä uusiksi, mutta toiveissa on että tuon voisi vielä liimata.

* Tietokone!! Ei suostunut käynnistymään. Ilmeisesti jokin piuha oli hieman irti, sillä kun mieheke sitten alkoi avata takakantta, kone rupesikin yht'äkkiä toimimaan.

* Miehekkeen moottoripyörä!!! Onneksi kotiin oli enää vain noin pari sataa metriä, joten oli pikkujuttu työntää pyörä pihaan. Hän ennätti ajaa sillä perati 200km...

Lisäksi lämmintä piisaa, ulkona on nyt +28 ja sisällä +27 astetta