Serkku

Eilen illalla soi puhelin, outo numero, Suomesta:
"Hei P. arvaatko kuka täällä on?"
"Nyt täytyy sanoa, että en kyllä tiedä..."
Mielessäni ennätin jo käydä läpi lähes kaikki kaverit ja oman perheen, mutta en todellakaan osannut arvata että soittaja oli serkkuni, jonka kanssa olimme joskus vuosia kirjeenvaihdossa.

Kouluaikoina kerroimme toisillemme tärkeitä asioita, salaisuuksia, kirjeitse. Kasvotusten näimme vain harvoin, välimatka Savon sydämestä Tornioon oli pitkä.
Vuosien myötä kirjeet harvenivat ja viimein loppuivat, opiskelut ja oman elämän rakentaminen veivät ajan. Viimeksi tapasimme vuonna 2000, sukujuhlissa Karungissa.

Nyt hän on tulossa käymään, ihan pian, Amsterdamin maratonille. Sitten taas nähdään.

Kuva vuodelta 1977, pitkät yöpuvut olivat silloin IN :-)

Sunnuntai-bloggaaja

Näyttää kovasti siltä että minusta on tulossa "sunnuntai-bloggaaja". Sen verran harvakseen tänne tulee kirjoiteltua.
Tietokonesolmut eivät vieläkään ole täysin selvinneet. Uusi kone kyllä toimii ja vanhat tiedostot ovat muuttaneet uudelle koneelle, mutta ei nyt jostain syystä suostu lukemaan hankkimaani USB-muistitikkua. Läppäri sen kyllä löytää. :-(
Ja vanha kone, joka on luvattu pojalle pelikoneeksi ei sekään toimi niin kuin pitäisi. Mieheke asensi Windowsin uudelleen, mutta jokin - älkää kysykö minulta mikä - ei sitten toimi niin kuin pitäisi ja kone yrittää jatkuvasti päivittää käyttöjärjestelmää... Pojalta on mennä hermot kun ei pääse pelaamaan suosikkipeliään.
Mutta kaikkein eniten minua harmittaa se, että televisiokuvan laatu on aivan onneton, värejä ei näy nimeksikään (katsomme TVtä tietokoneen kautta). :-((( Kaapelia on jo lyhennetty reilusti, tänään kävin ostamassa uudet liittimet, ja jos niillä ei kuva ala paranemaan, on pakko soittaa korjaaja.

Kaikkeen sitä joutuu...

...siis ihan massajuoksutapahtumaan! Me olemme tuolla noin kuudennessa rivissä valmiina lähtöön.
Matkaa 1,5km.
Valmiina, paikoillenne, hep!
Poika oli 45., mieheke 57., (tässä välissä on ihan pakko kertoa että pojan aika oli 9 sekuntia nopeampi kuin miehekkeen; poika tosin oli ensimmäisten joukossa lähdössä ja mieheke joukon hännillä mutta hän teki parhaansa että olisi saanut pojan kiinni...) Opa 179., neiti ja minä 244. ja 243.
Ja kun osallistujia oli 756, ei tuo suoritus ollut mitenkään huono.

Pitempiäkin matkoja olisi voinut juosta, aina puoleen maratoniin asti, mutta meille riitti tuo puolitoista kilometriä.

Kuvan otti Oma, joka juoksun jälkeen kukitti meidät.

Violets are blue

Sininen on aina ollut lempivärini. Vihreästä pidän myös, mutta että pitäisin jotain violettia? Pois se minusta!

Mutta, mutta...

Alkukesästä löysin nämä korkkarit. (Siis eiväthän nuo virallisesti mitkään oikeat korkokengät ole, mutta minulle kyllä...) Ihanat jalassa ja siniset nauhat ja violetit kannat piristävät kummasti.

Sitten törmäsin näihin perhosiin, todella kiva pusero, kun voi pitää molemmin päin (toinen puoli vihreän sävyjä).

Mutta, että tästä tulisi lempivaate?! No niin vain on käynyt. Hupun sametti tuntuu ihanalta kaulassa kun aamulla nousen laittamaan lapsia kouluun.

En tiedä heijastaako tämä nyt jotain väriterapiaa, vai ihan vaan sitä että kaupat pursuavat violetteja vaatteita tänä syksynä ;-).

Solmussa

Olevinaan taas niin paljon hommaa, ettei ennätä tänne mitään edes kirjoittamaan...

Ja kaikki johdot ovat aika kirjaimellisesti solmussa: elämme kahden tietokoneen loukussa. Vanha alkoi pätkiä aika pahasti ja uutta ei mieheke ole vielä kokonaan asentanut. Toimii tosin, mutta esim. vanha kunnon Photoshop on edelleen vanhassa koneessa.

Retail therapy

Tällaisena harmaana päivänä, kun alkava flunssa uhkaa, auttaa vain kaksi asiaa:
joko pysyy peiton alla koko päivän, tai sitten lähtee ulos tuhlaamaan rahojaan.
Minusta tuo toinen vaihtoehto kuulosti paremmalta.
Takki, joka on tehty kierrätetyistä muovipulloista!, on Kuyichi ja kengät Camper.

Juhlia, juhlia,juhlia

Haarlemissa juhlittiin oikein olan takaa viime viikonloppuna.

Oli laivoja...

...ja laivakoiria.

Keskiaikaisia leikkejä.

Ritareita, kanuunoita...

...ja taisteluita.

Mutta myös musiikkia.

Kirkon ullakolla sai käydä katsomassa...

...miltä näyttää vanhan ajan graffiti.

Parhaimmillaan

juuri nyt
ihan sellaisenaan
tai salaatissa vuohenjuuston kera

torilla laatikollinen 5e, pari viikkoa sitten kappalehinta oli euron

Ensimmäinen

Pitkään se jo heiluikin, mutta eilen illalla vaiva viimein palkittiin. Neiti kiskoi sen omakätisesti irti. Verta tuli ja vähän sattuikin, mutta ilo oli suunnaton kun ensimmäinen hammas lähti.

Korttelijuhlat

Lauantaina vietettiin korttelijuhlia. (Kuvat kännykästä, joten eivät mitään mestariotoksia.)

Aiempina vuosina juhlat on pidetty ulkona kanavan varrella, mutta nyt säiden haltijat eivät suosineet, minkä vuoksi pöydät katettiin läheiseen kirkkoon, joka tosin ei enää kirkkona toimi.

Tuttuun tapaan jokainen toi jotain juotavaa ja syötävää mukanaan. Tarjolla oli paljon pastaa, mutta myös kesäkurpitsaa fenkolin kera (hyvää!) sekä rosmariiniperunoita.

Musiikkia oli sekä yhteislaulua että esiintymisiä.


Juhlamestarina jälleen Dolly Bellefleur...