Kaikkeen sitä joutuu...

...siis ihan massajuoksutapahtumaan! Me olemme tuolla noin kuudennessa rivissä valmiina lähtöön.
Matkaa 1,5km.
Valmiina, paikoillenne, hep!
Poika oli 45., mieheke 57., (tässä välissä on ihan pakko kertoa että pojan aika oli 9 sekuntia nopeampi kuin miehekkeen; poika tosin oli ensimmäisten joukossa lähdössä ja mieheke joukon hännillä mutta hän teki parhaansa että olisi saanut pojan kiinni...) Opa 179., neiti ja minä 244. ja 243.
Ja kun osallistujia oli 756, ei tuo suoritus ollut mitenkään huono.

Pitempiäkin matkoja olisi voinut juosta, aina puoleen maratoniin asti, mutta meille riitti tuo puolitoista kilometriä.

Kuvan otti Oma, joka juoksun jälkeen kukitti meidät.

Violets are blue

Sininen on aina ollut lempivärini. Vihreästä pidän myös, mutta että pitäisin jotain violettia? Pois se minusta!

Mutta, mutta...

Alkukesästä löysin nämä korkkarit. (Siis eiväthän nuo virallisesti mitkään oikeat korkokengät ole, mutta minulle kyllä...) Ihanat jalassa ja siniset nauhat ja violetit kannat piristävät kummasti.

Sitten törmäsin näihin perhosiin, todella kiva pusero, kun voi pitää molemmin päin (toinen puoli vihreän sävyjä).

Mutta, että tästä tulisi lempivaate?! No niin vain on käynyt. Hupun sametti tuntuu ihanalta kaulassa kun aamulla nousen laittamaan lapsia kouluun.

En tiedä heijastaako tämä nyt jotain väriterapiaa, vai ihan vaan sitä että kaupat pursuavat violetteja vaatteita tänä syksynä ;-).

Solmussa

Olevinaan taas niin paljon hommaa, ettei ennätä tänne mitään edes kirjoittamaan...

Ja kaikki johdot ovat aika kirjaimellisesti solmussa: elämme kahden tietokoneen loukussa. Vanha alkoi pätkiä aika pahasti ja uutta ei mieheke ole vielä kokonaan asentanut. Toimii tosin, mutta esim. vanha kunnon Photoshop on edelleen vanhassa koneessa.

Retail therapy

Tällaisena harmaana päivänä, kun alkava flunssa uhkaa, auttaa vain kaksi asiaa:
joko pysyy peiton alla koko päivän, tai sitten lähtee ulos tuhlaamaan rahojaan.
Minusta tuo toinen vaihtoehto kuulosti paremmalta.
Takki, joka on tehty kierrätetyistä muovipulloista!, on Kuyichi ja kengät Camper.

Juhlia, juhlia,juhlia

Haarlemissa juhlittiin oikein olan takaa viime viikonloppuna.

Oli laivoja...

...ja laivakoiria.

Keskiaikaisia leikkejä.

Ritareita, kanuunoita...

...ja taisteluita.

Mutta myös musiikkia.

Kirkon ullakolla sai käydä katsomassa...

...miltä näyttää vanhan ajan graffiti.

Parhaimmillaan

juuri nyt
ihan sellaisenaan
tai salaatissa vuohenjuuston kera

torilla laatikollinen 5e, pari viikkoa sitten kappalehinta oli euron

Ensimmäinen

Pitkään se jo heiluikin, mutta eilen illalla vaiva viimein palkittiin. Neiti kiskoi sen omakätisesti irti. Verta tuli ja vähän sattuikin, mutta ilo oli suunnaton kun ensimmäinen hammas lähti.

Korttelijuhlat

Lauantaina vietettiin korttelijuhlia. (Kuvat kännykästä, joten eivät mitään mestariotoksia.)

Aiempina vuosina juhlat on pidetty ulkona kanavan varrella, mutta nyt säiden haltijat eivät suosineet, minkä vuoksi pöydät katettiin läheiseen kirkkoon, joka tosin ei enää kirkkona toimi.

Tuttuun tapaan jokainen toi jotain juotavaa ja syötävää mukanaan. Tarjolla oli paljon pastaa, mutta myös kesäkurpitsaa fenkolin kera (hyvää!) sekä rosmariiniperunoita.

Musiikkia oli sekä yhteislaulua että esiintymisiä.


Juhlamestarina jälleen Dolly Bellefleur...

Viimeistä viedään

Kai se on uskottava että syksy on tulossa.
Elokuun viimeinen päivä ja taivas on harmaa.
Ukkonen on jyristänyt parina iltana ja vettäkin on tullut.

Orkideoista viimeinen vielä jonkin aikaa jaksaa, mutta pian senkin on aika tullut kerätä voimia uutta kukintoa varten. Mutta on näistä iloa ollutkin, viime marraskuun lopulta asti on koko ajan joku kukkinut.

Apua, onko kissani kasvissyöjä?

Kissani napsivat vähän väliä herkkupaloja kukistani ja sitten oksentavat lehden palasia sinne sun tänne.
Aamulla kaupassa käydessäni ostin oikeaa kissanruohoa ja sehän kelpasi:
Kissat suorastaan hyökkäsivät ruohon kimppuun!


No onneksi nämä kaksi eivät sentään niin höperöitä ole kuin anopin kissa, jolle kelpaa seka vihreät pavut että tuoreet tomaatit...