Itse en oikein voi olla tuo kivipeikko, sillä mieheke väitti sitä ihan pojan kuvaksi ja myös neiti ihastui peikkoon niin että melkein omi sen.Mutta peikkopa kuuluu minun parvekkeelle, ja siellä hän nyt istuu ja miettii korvaansa rapsuttaen ja mahaansa pidellen mitä oikein teen...
7 kommenttia:
Vekkuli peikko.
Ja heh heh, eikos olekin hauska kuume... Ihania pipoja olet vasannyt.Jaan odottamaan mita noista langoista saanetkin aikaiseksi. Oletan ettei kuume hetkeen siis laske :).
Hyvä on tuo peikko, voittaisiko se rokotiilisiilin? On siinä sillekin tekemistä! Napa on ainakin hyvä ja siitä sitä?????
pikkujutut, kiitosta vaan. En tiedä mitä vielä saan aikaiseksi, noihin pipoihin on hyvä harjoitella eri tekniikoita :-)
Marja, nyt alkoi viestit toimimaan :-)))
Rokotiilisiili on niin legendaarinen etta luulen sen voittavan yhden peikon mennen tullen
EIH! Mä haluan tuon peikkosen!
Junika, peikolla oli toinen aika lailla saman näköinen peikkokaveri, mutta ikävä kyllä en katsonut ketä tai mistä torimyyjät olivat, ja kun kyse oli kerran vuodessa pidettävistä markkinoista voi olla etten törmää heihin ennen kuin ensi vuonna, jos sittenkään.
Haa, bongasin sen sinisen kesäpipon alun! :)
navettakissa, juu, sininen tuoli, sininen pipo...
Lähetä kommentti