Oih ja voih ja aaah!

Tälle viikkoliitteelle ei ole ollut käyttöä. Yleensä se lentää suoraan paperinkeräysastiaan saman tien kun SK kolahtaa postiluukusta.
Mutta, ei lennä enää, sillä nyt minä tarvitsen sitä.
Meillä näkyy nimittäin nyt tämä:

Ainakin seuraavat kuusi kuukautta...

Siis mikä onni ja autuus että voi katsoa suomenkielistä TVtä!
Neiti on jo muutamana iltana tutustunut PikkuKakkoseen ja minä bongasin sunnuntaille 'Tyttö sinä olet tähti' elokuvan.

En voi sietää hollantilaisia keskustelu/viihdeohjelmia, joita mieheke tykkää katsella.
Nyt voin kaikessa rauhassa käyttää vielä enemmän aikaa tietsikan ääressä kun pitää tietenkin saada rahoillensa vastiketta ja katsoa paljon, paaaaljon :-)

Harmaata

Tänään on niin harmaa päivä, että tänne pitää laittaa edes jotain piristystä. Muualla Euroopassa (=Englannissa) tulee lunta tupaan, mutta täällä vain sataa vettä.

Vielä viikko ja päivä sitten päästään mekin valkeampiin maisemiin.

Uskollinen ystävä

Enimmän aikaa se on vain siivouskomerossa toimettomana, mutta aina silloin tällöin nostan sen kunniapaikalle pöydän päälle. Koskaan se ei valita tai oikuttele, vaikka on jo aika vanha.
Se oli varmaan yksi ensimmäisistä isoista ostoksistani, jonka tein muutettuani ensimmäiseen omaan asuntoon lukion jälkeen.

Nyt sille oli taas tarvetta. Pojan judovyöhön piti ommella uudet nauhat kun oli päässyt läpi tasokokeesta.

Olihan sekin taas tapaus. Aamulla oli aivan masentunut eikä olisi halunnut edes mennä judotunnille, kun ei kuulema kuitenkaan pääse läpi testistä, kun on niin vähän treenannut syksyn aikana. (Käsi poikki kesällä kahteen kertaan joten joutui pitämään taukoa judosta.) Me sitten miehekkeen kanssa yritimme rohkaista parhaamme mukaan.

Illalla kun sitten tuli kotiin kysyin tietenkin miten meni.
Poika: "Ei niin hyvin. En saanut uusia nauhoja."
Minä: "No mitenkäs se nyt niin?"
Poika: "Kun en ole voinut treenata yhtä paljon kuin muut."
Minä: "Ainakin yritit, seuraavalla kerralla paremmin" ja jatkoin ruoan laittoa ja poika jatkoi omia puuhian. '

Ja sitten jonkin ajan kuluttua poika tuli taas keittöön hymyillen leveästi ja heilutellen uusia nauhojaan. Onnistuipas huijaamaan äitiään!

Toipilas

Neiti saa vielä tänään toipua viikonlopun kuumeesta kotona. Koulussa olisi ollut pitkä päivä ja vielä uimakoulu iltapäivällä.

Ja toipilasaikaa voi viettää vaikka harjoittelemalla käsinseisontaa...

Kuumetta

Tällä kertaa neidillä.

Yöllä se alkoi, kun tuli herättämään ettei voi nukkua. Aamulla sitten ajattelin, että kaikki hyvin kun ei näkynyt sängyssään kun itse nousin ylös, mutta sitten kuitenkin löysin sohvalta makaamassa peiton alla. Oli kuulema noussut jo kun oli vielä pimeää, kun ei ollut voinut nukkua.

Ei puhettakaan että menisi voimistelutreeneihin, tai tanssitunnille. Saati sitten luokkakaverin synttärijuhliin, vaikka lahjakin oli jo ostettu. Ajateltiin että mennään nopeasti käymään ennen kuin muut vieraat tulevat, lahja viemässä, mutta kun väsy iski niin ei sitten menty minnekään.

Aurinko paistoi, mutta ei neidille. Toivottavasti kuume menee pois yhtä nopeasti kuin tulikin.

Enkeleitä, onko heitä?

Tietenkin on, on vain osattava katsoa oikein.
Ainakin nämä löysin kotoani:

Siskoni tekemät lasimaalaukset lapsilleni (olivat pitkään 'en tiedä missä' mutta eilen löytyivät kun siivosin tietokonepöydän...)

Neidin huoneesta löytyi paljonkin enkeleitä, jouluisia tosin, mutta koristavat sängynpäätyä läpi vuoden.

Pojan tekemä jouluenkeli

Tämän löysin laatikosta johon olen joskus vuosia sitten kerännyt pieniä tavaroita, joilla oli tarkoitus koristaa ensimmäisen lapsen huone sitten kun hän oman sellaisen saisi... Muistaakseni saimme tuon enkelin miehen tädiltä.

Ja tietenkin ihana enkelikello, jota myöskään ei laiteta muiden joulukoristeiden mukana kaappiin odottamaan seuraavaa joulua.

Siihen että löysin nuo siskoni tekemät enkelit liittyi hauska yhteensattuma: samalla pöydällä oli myös meidän kasteraamattu jonka nyt siivosin parempaan talteen. Aukaisin raamatun summanmutikassa ja katsoin mikä kohta aukesi: Sananlaskujen kirja. Samalla hetkellä oli sähköpostiini tullut viesti samaiselta siskolta, jossa kyseltiin sananlaskujen tunnistamista! Sattumaa vai ei?

Ja kaikkia enkeleitähän ei voi nähdä. Joskus enkeli on vain kevyt henkäys poskella tai sitten uni, joka tuo levon. Toivon enkeleitä kaikille niitä tarvitseville.

Äiti, nyt minä voin sinut taas nähdä!

Totesi neiti tänään illalla kun olin pojan kanssa siivoamassa hänen huonettaan.

Ajattelin että neiti oli taas kadottanut minut suuren suureen kotiimme ja että hän oli minua etsinyt, mutta ehei, ei siitä ollut kyse, vaan siitä että neiti oli taas parturoinut hiuksiaan!


Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta ;-) tosin otsatukka on nyt suurin piirtein suorassa, ainakin neidin omasta mielestä. Voi olla että hieman vielä yhdessä siistimme sitä...

Neidin otteet ovat ammattimaiset, sillä hän menee aina peilin eteen leikkaamaan. Harmi kun en vielä kertaakaan ole nähnyt, mutta asiaanhan kuuluu että tällaiset jutut tehdään muilta piilossa. Tiedän että itse olen ainakin kerran mennyt hellan taakse piiloon nyhräämään otsatukkaa - tuloksena kunnon kolo.

Tuolin uudet vaatteet

Vihdoinkin! Kaksi kertaa piti turhaan torilla käydä, mutta tänään kuitenkin sain haluamani kankaan tuoleille.
Mutta ehkä kahdella turhauttavalla viikolla oli tarkoituksensa, sillä kun ensimmäisen kerran kankaan näin, oli sen hinta 25e/metri ja nyt ostin kolme metriä 30 eurolla!


Mitäs pidätte? Nyt pitää löytää restauroija joka ei aivan maltaita laskuta. Ja uusi lakkakerroskin voisi olla paikallaan...

Retkellä

Eilen oltiin pitkästä aikaa retkellä omassa maassa. Menimme jonnekin missä en vielä kertaakaan ollut käynyt: Texelin saarelle. Ja siellä kävimme Ecomaressa.

Laivalla tarkkailtiin horisonttia kiikareilla

Kuka arvaa mikä tämä rakennelma on? Se on ihan tarkoituksella rakennettu...

Kampelat makailevat yleensä aivan rauhassa akvaarion pohjalla, mutta kummasti tuli liikettä kun neiti huljutteli sormiaan vedessä!

Kun kuulutettiin että syöttöaika on käsillä tuli hylkeisiin eloa.

Poika sai kasteltua vaatteensa kun välttämättä halusi olla syöttäjän vieressä. Osa hylkeistä roiskutti ihan kunnolla vettä altaan reunojen yli.

Saari ei ole suuren suuri vain 9km leveä ja 25km pitkä joten sen ajaa päästä päähän nopeasti. Kävimme myös saaren pohjoispäässä, jossa laskuvesi oli paljastanut kaunista katseltavaa.

Ja tietenkin oli kylmä tuuli. Onneksi en tarttunut miehekkeen heittoon että "jätetään auto mantereelle ja vuokrataan pyörät"...

Kiva retki.

Pää melkein pilvissä

Pari kertaa vuodessa miehekkellä on työpäivällinen jonne kutsutaan myös puolisot. Eilen viimeksi.
Tällä kertaa Rotterdamissa, jossa en yleensä muuten käy kuin kerran vuodessa Suomen Merimieskirkon joulumyyjäisissä. Läksin iltapäivällä hyvissä ajoin jotta ehtisin käydä sekä alennusmyynneissä että Merimieskirkolla täydentämässä suklaa/purkkavarastoja.


Sää ei olisi voinut olla tyypillisemmän hollantilainen: vettä satoi koko päivän ja illaksi tuuli vaan yltyi, mikä pilasi illan kohokohdan, kirjaimellisesti. Söimme Euromastossa, jossa ravintola on huimaavan 100 metrin korkeudessa. Mutta ylemmäskin pääsee, nimittäin 185 metrin korkeudella on Euroscoop näköalaterassi, josta kuulema hyvällä ilmalla näkee Antwerpeniin saakka. Meillä ei sinne ollut asiaa kovan tuulen vuoksi joten illan huippu jäi haaveeksi. (Kuvat kännykästä, joten laatu on mitä sattuu...)


Ehkä on tehtävä tikusta asiaa ja käytävä Rotterdamissa ja Euromastossa paremmalla ilmalla.