Kolme tähteä

Mitenkäs se kolmen Michelin tähden ravintolan määritys menikään? Eikös se ollut jotain sinne päin että sellaisen ravintolan takia kannattaa tehdä oma reissunsa?
No siinä tapauksessa ainakin tämä "ravintola" on tähtikamaa, kun Hollannista asti varta vasten Suomeen mennään syömään :-).

Siskon luona saa silloin tällöin bliniherkkuja, ei suinkaan joka visiitillä. Riippuu vähän vuodenajastakin, mätiä ei aina ole tarjolla, eikä muikkujakaan.

Mutta maistellaanpas vielä mielessä: suoraan pannulta, päältä rapeita blinejä; lisukkeina muikun ja mateen mätiä, smetanaa ja hienoksi silputtua raakaa sipulia (käytetty nopsasti mikrossa mikä vie terävimmän sipulin maun) ja vierellä vielä savustettua muikkua; kyytipoikana kuivaa valkoviiniä.

Minulta ainakin täydet kolme tähteä! Ja kiitos vielä kerran.

Kiire kiire kiire

Tai no ei nyt sentään niin hirveä kiire, mitä nyt laukkujen pakkaamista ja "älä unohda" listojen tarkastelua.

Poika heräsi aamulla puoli seitsemältä pakkaamaan omia tavaroitaan (vaatteet oli pakannut jo eilen); mitenkähän jaksaa matkustaa perille asti kun siellä perillä ollaan vasta noin puoli kahdelta yöllä?

Neiti katsoi aamulla vaatteita sen verran että laittoi erilleen vaatteet jotka ehdottomasti on otettava mukaan, loput saan minä valita. Nyt neiti on vielä naapurin tytön luona leikkimässä ja lelut pitäisi vielä pakata...

Sääennuste lupaa talvista keliä...

Mullon loma loma looooooma :-)

Kilo

Joku kirjoitti blogistanissa pari päivää sitten auringonkilosta (en nyt millään muista kuka, sori) ja kun olin tänä aamuna menossa ruokakauppaan en voinut olla ottamatta tätä kuvaa kun aurinko niin kivasti kilottaa.

Pitäisi myös käydä ostamassa pari kiloa juustoa hiihtolomalle mukaan ennen perjantaita.
Onko toiveita?
Yrttijuustoa ainakin, sambalin kanssa jos löytyy ja entäs oikein vanhaa?

Ensimmäinen pari uunista ulos

Ero on kuin yöllä ja päivällä vanhan ja uuden välillä. En ollut tuntea tuoleja kun menin niitä hakemaan. Ja täytyy sanoa että tummempi kuosi 'hoikentaa'...

Pieniä kauneusvirheitä varmasti löytyy mutta se tuskin haittaa. Minusta 20e per tuoli on oikein passeli hinta, varsinkin kun sain ensimmäiset viikossa takaisin.

Tuntematon

Nyt kun TVkaista näkyy niin voi katsoa ohjelmia, jotka Suomessa juuri nyt puhuttavat

Katsoin siis Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan

Minusta se oli hyvä. Okei, ehkä ne perkeleet lentelivät vähän turhankin reippaasti ja alun simputus meni aika pitkälle, mutta teatterina se oli hyvä suoritus

Ja minä kun en yleensä teatterista perusta, käyn hirveän harvoin teatterissa, en edes muista milloin viimeksi olisin oikean näytelmän nähnyt lavalla

Ehkä se johtui siitä että näytelmä oli sovitettu television formaattiin. Lavalla kolmituntinen näytelmä oli puristettu television kahteen tuntiin, ja pienillä katkoilla höystettynä jaksoin katsoa sen oikein hyvin

Mutta tämän jälkeen tuli vastustamaton halu lukea Linnan Tuntematon (viime kerrasta onkin yli 20 vuotta aikaa) ja myös katsoa sekä Edvin Laineen että Rauni Mollbergin filmiversiot

Neiti meikkaa

Sunnuntaita voi viettää näinkin:





Kaunis, ainakin omasta mielestä...

Oih ja voih ja aaah!

Tälle viikkoliitteelle ei ole ollut käyttöä. Yleensä se lentää suoraan paperinkeräysastiaan saman tien kun SK kolahtaa postiluukusta.
Mutta, ei lennä enää, sillä nyt minä tarvitsen sitä.
Meillä näkyy nimittäin nyt tämä:

Ainakin seuraavat kuusi kuukautta...

Siis mikä onni ja autuus että voi katsoa suomenkielistä TVtä!
Neiti on jo muutamana iltana tutustunut PikkuKakkoseen ja minä bongasin sunnuntaille 'Tyttö sinä olet tähti' elokuvan.

En voi sietää hollantilaisia keskustelu/viihdeohjelmia, joita mieheke tykkää katsella.
Nyt voin kaikessa rauhassa käyttää vielä enemmän aikaa tietsikan ääressä kun pitää tietenkin saada rahoillensa vastiketta ja katsoa paljon, paaaaljon :-)

Harmaata

Tänään on niin harmaa päivä, että tänne pitää laittaa edes jotain piristystä. Muualla Euroopassa (=Englannissa) tulee lunta tupaan, mutta täällä vain sataa vettä.

Vielä viikko ja päivä sitten päästään mekin valkeampiin maisemiin.

Uskollinen ystävä

Enimmän aikaa se on vain siivouskomerossa toimettomana, mutta aina silloin tällöin nostan sen kunniapaikalle pöydän päälle. Koskaan se ei valita tai oikuttele, vaikka on jo aika vanha.
Se oli varmaan yksi ensimmäisistä isoista ostoksistani, jonka tein muutettuani ensimmäiseen omaan asuntoon lukion jälkeen.

Nyt sille oli taas tarvetta. Pojan judovyöhön piti ommella uudet nauhat kun oli päässyt läpi tasokokeesta.

Olihan sekin taas tapaus. Aamulla oli aivan masentunut eikä olisi halunnut edes mennä judotunnille, kun ei kuulema kuitenkaan pääse läpi testistä, kun on niin vähän treenannut syksyn aikana. (Käsi poikki kesällä kahteen kertaan joten joutui pitämään taukoa judosta.) Me sitten miehekkeen kanssa yritimme rohkaista parhaamme mukaan.

Illalla kun sitten tuli kotiin kysyin tietenkin miten meni.
Poika: "Ei niin hyvin. En saanut uusia nauhoja."
Minä: "No mitenkäs se nyt niin?"
Poika: "Kun en ole voinut treenata yhtä paljon kuin muut."
Minä: "Ainakin yritit, seuraavalla kerralla paremmin" ja jatkoin ruoan laittoa ja poika jatkoi omia puuhian. '

Ja sitten jonkin ajan kuluttua poika tuli taas keittöön hymyillen leveästi ja heilutellen uusia nauhojaan. Onnistuipas huijaamaan äitiään!

Toipilas

Neiti saa vielä tänään toipua viikonlopun kuumeesta kotona. Koulussa olisi ollut pitkä päivä ja vielä uimakoulu iltapäivällä.

Ja toipilasaikaa voi viettää vaikka harjoittelemalla käsinseisontaa...