Kuin lunta

Viime päivinä on tuullut kohtuullisen kovaa, ja lapsilla on ollut hauskaa kun katujen varret ovat täynnä jalavan siemeniä ja ne tietenkin lentävä hienosti tuulessa. Vähän niin kuin isot lumihiutaleet.

Täytyy myöntää että noiden siemenien heitteleminen näyttää niin hauskalta että voisinpa itsekin muutaman kasan tuuleen lennättää :-)

Hyvää äitienpäivää!

Muuttoja

Kotikadulle on muuttanut uusia ihmisiä, peräti kaksi uutta perhettä.

Yksi on nuori pariskunta, joka on rempannut melkein vastapäätä olevaa asuntoa talven ja kevään ajan ja nyt ovat saaneet paikat muuttokuntoon. Asunto oli pitkään myynnissä sillä päälle päin se ei näyttänyt ollenkaan houkuttelevalta, ja tiedossa oli että ostaja joutuu tekemään mittavan remontin. Paljon sieltä rojua lensikin kadulle ;-)

Toinen uusi tulokas on sitten meidän alakerrassa! (Olen joskus kirjoittanut siitä kuinka meillä ei aina oikein synkannut edellisen alakerran naapurin kanssa.)
Nämä uudet tulokkaat muuttivat Saksasta ja heillä on 10kk ikäinen vauva, ja he ovat alakerrassa vuokralla (asunto on ollut myynnissä, mutta ei ole mennyt kaupaksi). Vaikuttavat ihan kivoilta, ja toivon että kun heitä on siis kolme ettei yläkerrasta kuuluvat äänet liikaa häiritse (pitääpä kysäistä onko vauvalla tarkat nukkuma-ajat). Itse en ainakaan ole kuullut oikeastaan yhtään mitään alakerrasta vielä, poika oli eilen hetken ajan kuullut vauvan itkevän.

Kolmas muutos on sitten minun hiukset :-))) uusi, lyhyt 'bob'

Itse tykkään kovasti, mutta mieheke ei, sillä hän tykkää vain pitkistä hiuksista. Ikävämpi juttu hänelle, sillä paljon pidempiä hiuksia ei minulle enää tule. ;-)

Aika on mennyt

lapsia viihdyttäessä, onneksi Hollannin mummo ja ukki - oma ja opa - ovat ottaneet viihdytyksen päävastuun hartioilleen :-).
Tänään menevät taas neljästään leikkihalliin. Lauantaina olivat uimassa ja perjantaina oltiin koko porukalla eläintarhassa, mikä oli ihan kivaa kun itse en ollut vuosikausiin siellä käynyt.
Torstaina oli kuningattarenpäivä. Yleensä olemme kierrelleet kaupungilla ja tehneet pieniä ostoksia kirpparilta (Hollanti muuttuu suureksi kirpputoriksi aina kuningattarenpäivänä), mutta tällä kertaa päätimme itse koettaa onnea ja keräsimme pari pussia vanhoja leluja ja suuntasimme kaupungille. Ja täytyy sanoa että yllätyimme positiivisesti: melkein kaikki meni ja lapset saivat kivasti taskurahaa (rahat sijoitettiin jo uusiin leluihin...)

Neiti teki myös kurkistuslaatikon, jonka katselusta sai pulittaa muutaman sentin. Eläinten kuvat ovat WWF:n Pipa-panda kerhon lehdestä.

Hahtuvia

Neiti kaivoi illalla nenäänsä hyvin epäneitimäisesti ja ihmetteli kun sormi haisi pahalta. Sanoin että ei sinun kuulukaan nenää kaivaa, mene ja niistä nenä. Ja sitten totesin että neidin kädet olivat myös aivan likaiset, mikä johtui tietenkin näistä:

Voikukat kukkivat komeimmillaan ja iltapäivällä olimme etsineet neidin kanssa paikan jossa oli riittävästi jo kukkineita voikukkia puhallettavaksi. Tuli ihan oma lapsuus mieleen...

Taivaan tuuliin

Lämpöaalto näyttää taas haihtuneen taivaan tuuliin, eilen satoi vettä ja harmaalta näyttää tänäänkin, eikä säätiedotus lupaa huomiseksi yhtään parempaa.
Onneksi lauantaina vielä saatiin nauttia auringosta ja lähdettiin kaveriperheen kanssa picknickille!

Mukana reilusti syötävää ja vähän juotavaakin :-)

Lapset keksivät hauskan leikin: heitetään palloa ojan yli ja kalastetaan se sitten kepeillä vedestä.

Hauskaa kesti niin kauan kunnes neiti humpsahti vyötäisiä myöten likaiseen veteen. Huutohan siitä tuli, mutta onneksi neiti pääsi pikimmiten auton kyydissä kotiin ja suihkuun.


Lapset ovat nyt lomalla ensi viikon tiistaihin asti ja tekemistä pitäisi keksiä, muutakin kuin oman huoneen siivoamista...

Perjantai-iltana

olin pitkästä aikaa ulkona! Lähdin yhdeksän junalla Amsterdamiin tapaamaan ystävää, entistä kolleegaa, jonka kanssa viimeksi näimme Schipholin lentokentällä hieman vajaat kuusi vuotta sitten, kun hän vaihtoi konetta täällä. Hän oli hieman aiemmin saanut ensimmäisen lapsensa, minulla oli toisen lapsen syntymään enää pari viikkoa.
Olemme pitäneet yhteyttä aina silloin tällöin, lähinnä joulukorttien avulla... Pari viikkoa sitten hän soitti ja kertoi olevansa tulossa viikonlopuksi Amsterdamiin miehensä kanssa juhlistamaan 10-vuotista yhteiseloa, joka alkoi juuri Amsterdamissa.

Oli ihanaa nähdä, ja vaihtaa kuulumisa. Puhua lapsista, työelämästä, ja kaikesta mahdollisesta. Aivan kuin olisimme viimeksi nähneet kuusi kuukautta, ei kuusi vuotta, sitten.

Toivon että seuraavaa tapaamista ei tarvitse odottaa yhtä kauan. Ja ehkä seuraava tapaaminen onkin sitten Helsingissä, mieleni kun tekisi käydä sielläkin, sillä viime visiitistä on myös vierähtänyt muutama vuosi (ellei lasketa mukaan viime kesäistä aamiaista Kauppatorilla laivamatkan jälkeen).

Hassua vaan oli hiipparoida kotiin kahden aikaan aamulla ;-) viime kerrasta on todella pitkä aika, ja ymmärrettävästi väsytti aamulla.

Onnellisia ilmeitä

Koulun pihalla oli tänä aamuna useita onnellisia kasvoja. Ihmisillä ei näyttänyt olevan kiire mihinkään vaan moni jäi vielä hetkeksi pihalle juttelemaan.
Onnellisiin ilmeisiin ei tainnut olla sen kummempaa syytä, paitsi että tänään alkaa lapsilla puolentoista viikon mittainen loma, ja aurinko paistaa, edelleen. Eilisen hieman kylmemmän päivän jälkeen tästä päivästä näyttäisi taas tulevan lempeä.
Yleensä minä vien lapset kouluun, mutta tänä aamuna olimme molemmat viemässä. Mieheke vei pojan, ja minä menin neidin kanssa pyörällä. Koulun pihalla sitten taas riemuisa "jälleennäkeminen".

Myös nämä ilahduttavat: 'green wave' tulppaanit näyttävät aivan upeilta. Kalliita tosin olivat, ainakin hollantilaisittain: peräti euron kappale. Ovat aivan mahdottoman isoja!

Ja sitten vielä tämä, jo kauan odottamani kirjakerhopaketti (tilattu maaliskuun puolella!). Noista kirjoista toivon löytäväni vinkkejä kodin siistimiseen ja parvekkeelle. Musiikkia unohtamatta (tuon levysetin olin oikeastaan tarkoittanut miehekkeelle synttärilahjaksi, mutta voinen antaa sen myös isäinpäivänä, jota täällä vietetään jo kesäkuussa).

Iloista viikonloppua kaikille!

Katsomossa

Tänään saa taas istua jumppasalin penkillä ja katsoa kun neiti treenaa.
Minusta on tosi kiva katsoa hänen treenejään, varsinkin kun yleensä treenisaliin ei vanhemmilla ole asiaa treenien aikana.
Kyllähän neiti myös kotona treenaa käsinseisontaa, kärrinpyöriä yms. ja välillä pyytää minua apuun ottamaan kiinni jaloista tai auttamaan voltin tekemisessä (hmm, teimme pari kertaa, mutta sitten meni äidillä pupu pöksyyn: jos jätettäisiin sittenkin voltit sinne treenisaliin).
Mutta salissa on aivan eri meininki kuin kotona. Siellä on ammattilaisohjaajat ja oikeat laitteet ja välineet, ja ne kaikkein tärkeimmät: paksut patjat vaimentamassa kolhuja.

Neiti oli nimittäin eilen pudonnut koulun pihassa tangolta, päälleen ja selälleen. Onneksi ei ollut kauan itkenyt eikä aamulla tuntunut missään.
Voimistelu voi olla vaarallista. Samassa seurassa treenaava tyttö putosi puolitoista vuotta sitten eritasonojapuilta ja halvaantui. Lääkärit sanoivat ettei hän enää kävelisi, mutta onneksi lääkärit ovat joskus väärässä! Hän kävelee ja myös treenaa nykyisin, ei tosin yhtä intensiivisesti kuin aikaisemmin

Lisää hankintoja

Kävimme neidin kanssa eilen vielä uudemman kerran puutarhamarkkinoilla, ja mukaan lähti vielä yksi kasvi, bonsai tällä kertaa. Kukkia siinä ei ainakaan vielä paljon ole, eikä nuppujakaan näy, mutta sen pitäisi kukkia keväisin ja sitten talvella siinä pitäisi olla sitten marjoja. Ostin sen lähinnä tuon ruukun vuoksi...

Se ei ehkä ole parhaimmillaan meidän parvekkeella, mutta jonain päivänä - sitten kun meillä on se iso talo ja piha vähän niin kuin nykyisen naapurin piha - ruukku saa arvoisensa paikan.


Nuo painepesurit ovat vallanneet alaa täälläkin. Viime viikolla toinen naapuri pesi kattoterassiaan moneen otteeseen ja nyt on vuorossa tämä naapuri. Vuosi sitten noita pesureita ei vielä näkynyt.