Katsomossa

Tänään saa taas istua jumppasalin penkillä ja katsoa kun neiti treenaa.
Minusta on tosi kiva katsoa hänen treenejään, varsinkin kun yleensä treenisaliin ei vanhemmilla ole asiaa treenien aikana.
Kyllähän neiti myös kotona treenaa käsinseisontaa, kärrinpyöriä yms. ja välillä pyytää minua apuun ottamaan kiinni jaloista tai auttamaan voltin tekemisessä (hmm, teimme pari kertaa, mutta sitten meni äidillä pupu pöksyyn: jos jätettäisiin sittenkin voltit sinne treenisaliin).
Mutta salissa on aivan eri meininki kuin kotona. Siellä on ammattilaisohjaajat ja oikeat laitteet ja välineet, ja ne kaikkein tärkeimmät: paksut patjat vaimentamassa kolhuja.

Neiti oli nimittäin eilen pudonnut koulun pihassa tangolta, päälleen ja selälleen. Onneksi ei ollut kauan itkenyt eikä aamulla tuntunut missään.
Voimistelu voi olla vaarallista. Samassa seurassa treenaava tyttö putosi puolitoista vuotta sitten eritasonojapuilta ja halvaantui. Lääkärit sanoivat ettei hän enää kävelisi, mutta onneksi lääkärit ovat joskus väärässä! Hän kävelee ja myös treenaa nykyisin, ei tosin yhtä intensiivisesti kuin aikaisemmin