Hamonen

Menin eilen ostamaan itselleni uutta hametta. Olin nähnyt näyteikkunassa aivan ihanan mustan, jossa oli edessä kukkia. Kaupassa oli vielä yksi juuri minulle sopiva, vaan mitenkäs kävi? Vetoketju meni rikki kokeillessa! Hyvä että sain hameen pois päältä.
Mutta mitä tekee myyjä: kun kävi ilmi, että toista samankokoista hametta ei enää ollut yritti hän kovasti myydä erivärisen hameen sen sijaan että olisi esim tarjonnut alennusta, tai mahdollisuutta korjauttaa vetoketju kaupan laskuun.
Lopputulos: tyytymätön asiakas, joka ei osta mitään, mutta joka onneksi löysi toisesta myös kivan hameen, joka oli lisäksi edullisempi. Ja tämä asiakas muisti myös mainita toisessa kaupassa miten "hyvää palvelua" ensimmäisessä kaupassa sai...

Joulu tulla saa, mutta ei ihan vielä

Nyt ihan vaan tosi pika pika kommentti: laitoin tuonne sivuun linkin Hannan sivuille. Siellä on odotettavissa kiva nettijoulukalenteri pian, käykääpä kurkkaamassa valmisteluja.
Täällä meillä ei vielä joulusta oikein puhuta. Ensin pitää juhlia Sinterklaasia, joka taas viime viikonloppuna saapui maahan valmistelemaan syntymäpäiväjuhlaansa...

Poika, sinä olet tähti!

Melkein pitäisi sanoa noin pojalle, sai vaan taas niin hyvän todistuksen (täällä annetaan todistus kolme kertaa vuodessa). Arvostelu on viisiportainen ja pojalla oli kaikki joko hyviä tai kiitettäviä, paitsi yksi, musiikki, joka oli tyydyttävä. Ja sekin vain siksi, että poika oli kerran musiikkitunnilla pelleillyt hieman liikaa.
Mieheke kävi jo aiemmin syksyllä juttelemassa open kanssa, että pojalle pitää antaa vaikeampia tehtäviä, muuten hän tylsistyy täysin. Niin ovat sitten tehneet, ja poika tuntuu viihtyvän.
Pojan kavereista yksi vaihtoi toiseen kouluun, vähän saman asian vuoksi. Nyt on sitten kuulema vaikeita juttuja koko ajan. En halua omaa poikaa toiseen kouluun laittaa, sillä täällä hänellä on paljon kavereita ja koulu on lähellä. Ja varsinkin kun open kanssa noin voi sopia vaikeammista tehtävistä. Ainut vaan että ensi syksynä on varmaan taas sama selvittely edessä, kun ope vaihtuu...
Neidin ensimmäinen todistus taas oli tasaisesti kaikkia kolmea: osaa kuulema esim. lukea jo tosi hyvin, mutta tempo vaan on hieman hidas. Ja kun kaikkea mitataan kansallisilla kokeilla, niin se sitten näkyy arvostelussa. Piirtämisessä on kuulema selvästi muita parempi; on aina ollut.

Tänään neiti on kotona: illalla oli kuumetta, ja eilen oli jo koko päivän koskenut päähän. Katsotaan minne päin tästä mennään: paraneeko pian ja tarttuuko muihin...

Jouluakin pääsen jo suunnittelemaan, liput on jo varattu: kymmenen päivää Suomessa. Nyt vaan peukut pystyyn että tulee luminen joulu :-)

Juhlia kerrakseen

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että pojan 8v synttäreitä on nyt juhlittu ihan tarpeeksi:
viimeiset juhlat olivat sunnuntaina, kun kokoonnuimme pojan kaverin luokse puolilta päivin viettämään tuplasynttäreitä. Kutsuttuja oli kaikkiaan 12 plus sitten juhlakalut, sekä neiti tietenkin kuin myös kaverin isoveljet.
Aikamoinen poppoo siis.
Juhlijoille tarjottiin kakkua ja juotavaa ja hyvin pian siirryimme autoihin ja uimahalliin. Onneksi ulkona oli aivan ihana ilma, joten uimahallissa, jonne menimme, ei ollut mitenkään hirveän täyttä.
Jotenkin uskomattomalta tuntuu noin ison porukan kanssa, että kaikki meni oikein hyvin. Kaikilla tuntui olevan tosi kivaa, saivat laskea isosta liukumäestä tarpeeksi ja neljän aikuisen kera valvontakin sujui hyvin.
Puoli viiden maissa tulimme sitten meille, jossa suurin osa porukasta asettautui TV:n ääreen ja osa hävisi ulos pelaamaan jalkapalloa.
Hakemaan tulleille vanhemmille vielä lasilliset ja homma oli hoidettu.

Nyt voikin sitten alkaa miettimään joulun ajan tapahtumia...

Mieluisia värejä

Sansku oli tehnyt kivan väritestin, minä perässä. Tässä tulos:

Sopivat hyvin minun mielen maisemaan.
Myös tuo kuvaus on mieleinen: sunny seaside kuulostaa paljon kivemmalta kuin tämän hetken kaatosade.

Pariisista vielä

Minulle Pariisi on tämä:





Ja myös tätä:


Ehkäpä seuraavalla kerralla on aikaa tutustua Pariisiin paremmin, nyt oli tärkeintä nähdä Eiffel-torni, Arc de Triomphe, Notre Dame ja käydä nopsasti (hmm, noin pari tuntia lasten kanssa) Louvressa.
Pariisin päivänä oli ihana ilma, lämmintä (17-18 astetta) ja aurinko paistoi, mutta ensimmäinen päivä Disneylandissa oli niin märkä, että oli pakko hankkia ylihintaiset sadeviitat lapsille!

Happy Halloween

Tein tänään jotain, mitä en vielä koskaan ollut tehnyt:
koversin kurpitsan ja leikkasin sille silmät ja suun. Ihan vain lokakuun viimeisen päivän kunniaksi.
Poika auttoi piirtämällä mistä piti leikata ja minkä muotoiseksi.
Ja vielä poskille lepakot.



Aika hieno vaikka itse sanonkin :-)))

Hupsis...

onpas taas aikaa vierähtänyt viimeisestä rustauksesta - ei me nyt ihan näin pitkään siellä Pariisissa oltu. Melkein viikko sitten jo kotiuduttiin, mutta aika näyttää lentävän kuin siivillä.

Pariisi - mitä siitä voi sanoa? Mietittiin miehekkeen kanssa sitä, kumpiko on kauniimpi Pariisi vai Rooma, en oikein osaa sanoa. Eikä Lontootakaan sovi unohtaa, sillä se osaa myös olla kaunis. Pariisin metro ainakin vaikutti paremmin toimivalta kuin Lontoon...
No, kuvia tulee vielä joku päivä, kunhan saan aikaiseksi.

Tässä vielä Hannikselle kiitokset: tällainen tupsahti postin mukana eilen.


Ja velipojalle myös terveisiä: kyllä täällä kottaraisiakin on:

Paris, Paris, Paris...

... ja Disneyland!

Sinne lähdemme huomenna. Kolme yötä hotellissa, Disneylandiin voimme mennä neljänä päivänä, mutta luulen että käymme vain kerran tai kaksi, sillä Pariisiin ja Eiffeltorniin on myös päästävä.

Viime visiitistä onkin jo viisi vuotta.

Olipas taas viikonloppu

Viime viikonloppuun mahtui seka hyvää, että ei niin hyvää.
Hyvää lauantaina päivällä, kun pojan jalkapallojoukkue pelasi upean pelin: kaikki todella yrittivät parhaansa, ja se myös näkyi: 5-2 voitto kotiin. Poika teki ensimmäisen ja viimeisen maalin.
Sitten heti perään hieman vähemmän hyvää: kanttiinissa pelin jälkeen alkoi epäilyttävästi haista savulta ja kaikkien piti mennä ulos Paloautoja tuli pari paikalle, mutta ilmeisesti kyseessä ei onneksi ollut mitään vakavaa.
Alkuillasta sitten kiirehdin junalla Amsterdamiin tapaamaan serkkua, kun yhtäkkiä kuului pahaenteistä ropinaa ja juna jarrutti ja pysähtyi. Kuulutus: olemme törmänneet. Sitten
junan konduktööri meni ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Pian näkyi kuinka pari ambulanssia ja poliisiauto ajoivat tien toisella puolella, mietimme muiden matkustajien kanssa mitä oikein oli tapahtunut.
Seuraava kuulutus tuli jonkin ajan kuluttua: junan alle oli jäänyt joku, eikä mitään olisi enää tehtävissä. Menisi pari tuntia ennen kuin pääsisimme jatkamaan matkaa.
Siellä sitten istuimme ja ihmettelimme. Soitin serkulle, että tulisinkin hieman myöhemmin...
Lopulta selvisi, että kyse oli ollut itsemurhasta. Hieman oli epätodellinen olo. Eniten mietin sitä, miten junan kuljettaja ja konduktööri tällaisesta tapahtumasta selviävät. He tekevät työtään, ja joku käyttää sitä tappaakseen itsensä. Puistattaa vieläkin.

Pääsimme sitten viimein Amsterdamiin vajaat kaksi tuntia myöhemmin ja löysin serkkuni Leidsepleinin vilinästä. Serkkua oli todella kiva nähdä, söimme hyvin ja juttelimme aivan kuin viimeisestä tapaamisesta olisi korkeintaan vuosi, eikä suinkaan yhdeksän vuotta.
Sunnuntaina hän juoksi Amsterdamin maratonin. Hyvin oli jaksanut juosta ja illalla jaksoi vielä tulla meillä käymään. Nyt hän on ja menossa kotia kohden; toivottavasti nähdään taas pian.