Löysin

itselleni kaverin (tai niin kuin näsäviisas veljeni saattaisi sanoa 'näköjään ihan ihtes') perjantai-illan helluntai-markkinoilta.

Itse en oikein voi olla tuo kivipeikko, sillä mieheke väitti sitä ihan pojan kuvaksi ja myös neiti ihastui peikkoon niin että melkein omi sen.

Mutta peikkopa kuuluu minun parvekkeelle, ja siellä hän nyt istuu ja miettii korvaansa rapsuttaen ja mahaansa pidellen mitä oikein teen...

Cote d'Azur

En ole siellä koskaan käynyt, mutta ainahan voin mennä mielikuvitusmatkalle kun istun uudella vanhalla tuolillani parvekkeella auringosta nauttien kahvikupposen tai viinilasillisen kanssa.
Löysin tuolin erään brocante-liikkeen loppuunmyynnistä. Ostin vain yhden, ehkä pitää vielä hakea toinen, vähän enemmän sininen.

Aurinkoista helluntain viikonloppua kaikille.

Koukussa

Tämä on ihan järkyttävää.

Olen koukussa.

Virkkaamiseen!

Taidan vyöryttää syyn pikkujuttujen niskoille, oliko siis pakko julkaista kuva siitä ihanasta rannekorusta ja niistä ihanista kukkasista?

Enhän minä voinut olla kokeilematta itse. Tällainen siitä minun ensimmäisestä "kukkasesta" sitten tuli: pipo neidille.

Ja tätä on väkerretty kisun suotuisalla avustuksella:

Ja kun neidillä on juuri sopiva pipopää niin lisää on luvassa; torilla on yksi myyjä jolla on aina paljon lankoja mukana. Jostain isommastakin haaveilen...

Malleja vaan mietin hiljaa mielessäni: pylväitä, ketjuja, kiinteitä silmukoita...

Mutta nuo pipot ovat kivoja kun ne ovat niin nopeita tehdä :-) että tällainen hätähousukin saa jotain aikaiseksi.

Iltapuhteita

Aa, aa, Heikki,
kissa langoissa leikki.
Ai, ai, veitikka,
et saa lankoja sotkea.

Pienestä on hyvä aloittaa...

Ei nukuta sitten pr#3%e!

Viime yönä en paljon nukkunut.

Luonto päätti nimittäin järjestää ilotulituksen, ja siltähän ei paukut ihan heti lopukaan jos niikseen tulee.

Illalla jo pilates-tunnilta tullessani ihastelin taivaanrannassa leiskuvia salamoita, olivat vielä sen verran kaukana, ettei jyrinää kuulunut. Kotiin päästessä jäin vielä hetkeksi naapurin kanssa juttelemaan, kunnes piti kiireenvilkkaan mennä sisälle, kun tuuli yltyi yllättäen niin, että muutamat ikkunat ja yksi ovikin lensivät auki, ja jyrinä alkoi kuulua lähempää.

Kello oli silloin vähän yli kymmenen. Tämä kuuro ei tosin kestänyt kauaa, mutta nukkumaan mennessä puolen yön paikkeilla jyrinä ja salamointi alkoivat uudelleen.
Sitä kestikin sitten noin kahteen saakka. Makasin enimmäkseen hereillä, välillä nukahdellen, herätäkseni sitten neljän jälkeen uudelleen aivan helvetilliseen tuuleen ja salamointiin ja vesisateeseen!

En muista olenko ennen moista nähnyt. Naapurin puutarhassa oleva suuri puu heilui välillä niin, että jo hieman pelkäsin sen kaatuvan. Sade hakkasi ikkunoita, ja salamat häikäisivät silmiä.

Uutisten mukaan kyseessä oli todennäköisesti tähän vuodenaikaan rajuin ukkosmyrsky 30 vuoteen.


Tässä lisää kuvia paikallisen lehden sivuilta.

Joskus

Piiiitkä viikonloppu takana, lapsilla oli helatorstain vuoksi sekä torstai että perjantai vapaata.
Aika on mennyt enimmäkseen tekemättä mitään erikoista, perjantaina mentiin vähäksi aikaa koulun pihalle leikkimään, mistä poika sanoi jälkikäteen että oltiin 'tosi kauan' ulkona - ehkä kuitenkin pari tuntia.
Lauantaina pojalla oli luokkakaverin synttärijuhlat, olivat hauskanpidossa suuren suuressa leikkipuistossa. Kivaa oli taas ollut, vaikka vesileikeissä olikin ollut hieman kylmä.

Lauantai-iltana meillä oli vieraita Brysselistä. Söimme yhdessä, lapset leikkivät yhdessä, maistelimme hieman pro-seccoa yhdessä ja sunnuntaina menimme rannalle yhdessä.
En voi muuta sanoa, kuin kiitos teille ihanasta illasta ja iltapäivästä rannalla. Ja vielä enemmän kiitos, kun aina silloin tällöin tulette kämään. Lupaan, että mekin vielä tullaan sinne päin, tosin ajasta en uskalla vielä sanoa yhtään mitään, mutta joskus...

Minkä nuorena oppii

sen vanhana taitaa. Niinhän se sanonta menee.

Poika oli pienenä ihastunut imurointiin, mummolaan kun mentiin tiesi hän heti missä kaapissa imuri oli - vaikka edellisestä vierailusta oli saattanut kulua jo puoli vuotta...
Ikävä kyllä tuo innostus on jo hieman laantunut.

Neiti sen sijaan keksi tänään kuinka kiva on luututa lattioita :-)

Orkiedeapäivitys

Pitkästä aikaa kuva orkideoistani.
Kuten näkyy, hyvin ovat voimissaan :-)

Takana oleva tummemmanpunainen kuihduttaa nyt kukkiaan, mutta on tehnyt samaan kukkavarteen myös uusia nuppuja, joten uusia kukkia on vielä tiedossa.

Kukinta alkoi marraskuun lopulla; hyvällä tuurilla nämä kukat kestävät elokuulle saakka.

Mikäs sen kivempaa

kuin kunnon vesisota?

Varsinkin kun ulkona sataa...

Tuosta eilisestä vesisodasta muistui mieleen kesä Suomessa kolme vuotta sitten, silloin vasta käytiinkin kunnon vesisota.

Mitä pienet edellä...

... sitä isot perässä

Peliin piti ottaa myös järeämmät aseet:

Ja vesi on märkää :-) sehän tiedetään

Tunnustan

Viime vuosina on pakko ollut katsoa Euroviisut, oikeastaan siitä lähtien kun Lordi voitti.
Sitä ennen katsoin jos muistin, ja silloinkin lähinnä vain pisteiden laskun.
Täytyy myös myöntää, että tunnen pientä vahingoniloa siitä että Suomi pääsi (taas!) finaaliin, mutta Alankomaat ei. Yleensä asetelma on ollut täysin toisenlainen: Suomi häntäpäässä kun Alankomaat taas pärjäsi aika hyvin.
Vielä muutama minuutti, sitten se alkaa. Mietin tosin jo että mitenkähän sitä taas jaksaa katsoa loppuun asti. Tärkeintä on tietenkin nähdä kuka äänestää ketä, lopputuloksella ei sinänsä ole niin väliä.
Ja vielä siitä itä-blokin maiden kotiinvedosta: mitä muutakaan voisi odottaa. Eurooppa (plus muut viisuihin osallistuvat maat) on muuttunut niin paljon viime vuosina. Länsi-Euroopan maat jäävät väistämättä vähemmistöön.
Yksi suosikkejani tällä kertaa on Armenia, tosin en ole nähnyt toista semifinaalia...

Mutta nyt, lähetys siirtyy Moskovaan!