On siis kevät

vaikken kuljekaan Hakaniemen rantaan
tuuli ei tuule eikä sadekaan jaksa...

18 astetta tänään

Niinpä, poika oli aamulla lähdössä sortseissa ja lyhythihaisessa t-paidassa kouluun. Laitatin kuitenkin vielä pikkuisen pidemmät housut, verkkaripuseron ja takin päälle.
Aurinko ja lämpö tekevät hyvää, tosin voi olla että sade jo huomenna taas jaksaa...

Takki auki

Eilen ensimmäisen kerran, tänään jo toisen kerran, siis kävelin ulkona takki auki!
Mittarissa tänään 16 astetta, joten päätin ottaa myös oliivipuulta talvitakin pois.
SE yksi ISO oliivi, jonka puu sai aikaiseksi viime syksynä on edelleen tallella.
Lehdet näyttävät "hieman" kärsineiltä.
Saksille töitä.

Taas se aika vuodesta

että on suomalaisen naisen päivien aika.

Tämän viikonlopun olen "tavoittamattomissa".

Tuliaisina sunnuntaina hyvää mieltä ainakin seuraavan muutaman kuukauden ajaksi, uusia ideoita ja energiaa, ja toivottavasti myös jotain pientä naposteltavaa...

Nähdään!

Työmatka

Lupasin eilen kuvia.
Tässä kuvaelma nykyisestä työmatkastani.

Matka alkaa pyörällä, jatkuu tupaten täydellä junalla, minkä jälkeen ratikalla, ja lopuksi vielä viisi minuuttia kävellen. Kaikkiaan noin 40-45 minuuttia, tai tunti niin kuin tänään, kun joku törttö oli ajanut kuorma-auton niin jumiin, etteivät ratikat päässeet kulkemaan.

Ja vihdoinkin perillä :-)

Hupsis

Maaliskuu alkoi hyvin:
ensimmäinen päivä, postaus
toinen päivä, postaus
...
mutta sitten iso aukko!
Uusi elämä töissä käyvänä blogin pitäjänä jättää paljon toivomisen varaan.
Tämäkin on vain tällainen pikailmoitus että täällä ollaan edelleen, mutta aika on siis vaan kortilla. Huomenna toivottavasti hieman enemmän aikaa laittaa kuviakin.

Outo pöpö

Pojalla on nyt kyllä tosi outo pöpö: ei kuumetta sitten perjantain, mutta on aivan rättipoikkiväsynyt.
Ei jaksa katsoa dvd:tä, pelata tietsikalla saati sitten leikkiä muuten.
Ruoka ei maistu, tosin tänä iltana söi jo jonkin verran.
Käytiin jo lääkärissäkin tänään, mutta eipä tuo muuta osannut sanoa kuin että jos vielä tulee kuumetta, niin sitten pitää heti mennä uudelleen lääkäriin.
Aamulla katsotaan mikä on olo, ja joko voi mennä kouluun kun on lyhyt päivä.

Outoa nähdä lapsi noin vetämättömänä, varsinkin kun selvää taudin aiheuttajaa ei oikein tunnu olevan.

Ensimmäinen päivä

Kukat ovat noin yleisesti ottaen ihania.


Niitä on ihana laittaa maljakkoon, olivatpa ne sitten itse poimittuja tai kaupasta ostettuja.
Kukkia on ihana saada, synttäreillä, äitienpäivänä tai muuna merkkipäivänä - kun ihan vaan vähän odottaa saavansa kukkia.

Mutta kaikkein ihaninta on saada kukkia yllättäen, noin vaan.

Aamulla, ensimmäisenä virallisena työpäivänä uudessa paikassa, kollega harmitteli sitä, että oli joutunut aloittamaan työpäivänsä asiakkaan luona, minkä vuoksi hän ei ollut ennättänyt hakemaan kukkakimppua pöydälleni ennen kuin aloitin.

Ajatushan on tärkein, eikö?


Illalla sitten kotona postin mukana oli lappu, että minulle on tuotu kukkapuketti, joka on toimitettu naapuriin. Ajattelin, että kollega on sittenkin mennyt ja hankkinut kukat.
Mutta eikä mitä.
Kukat olivat entiseltä työnantajalta, joka onnitteli uuden työpaikan johdosta!
Tuota en ollut osannut odottaa ollenkaan.

Flunssan poikasta

Nyt on pojan vuoro olla flunssassa.
Läksi eilen, viimeisenä lomapäivänä, isin kanssa töihin aamupäiväksi. Menin neidin kanssa sitten hakemaan puolilta päivin ja kävimme neljästään lounaalla. Silloin poika jo vain nojaili miehekkeeseen eikä leipä tahtonut maittaa. Lie tehnyt liikaa töitä.
Junamatkalla kotiin (n. 15 min) käpertyi viereeni nukkumaan. Kotona painautui heti sänkyyn eikä oikein enää noussut ylös, vaihtoi vain paikkaa välillä sohvalle ja sitten taas takaisin sänkyyn.
Lämpöä pikkaisen, mutta ei kunnon kuumeeksi asti, silti pojalla on aivan vetämätön olo. Tosin hänellä ei oikein koskaan ole ollut kuumetta; äitiinsä on tainnut tulla ;-) neidillä nousee lämpö nopeammin ja korkeammalle.
Toivottavasti menee pian ohi.

Kuin sieniä sateella

On se vaan kumma.
Kun jotain päättää elämässä tehdä tietyllä tapaa, niin sitten kuitenkin kaikki menee aivan toisin.
Olin siis päättänyt paneutua mahdollisuuteen avata oma kauppa. Juttelin asiasta ystävien ja tuttujen kanssa, mietin liikehuoneistoa, otin yhteyttä maahantuojaan, kävin messuilla, jne.
Kunnes sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tulisitko meille töihin?"
No, asiaa harkittuani, sanoin, että voin harkita asiaa; viime viikolla olin jo muutamana päivänä 'töissä'. Maanantaina sain sopimuksen kotiin allekirjoitettavaksi.
Nimeäni en kuitenkaan ihan heti raapustanut, sillä halusin lukea sopimuksen tarkoin.
Sitten, eilen, sähköpostissa viesti (parin päivän päästä) entiseltä työnantajalta (suuri pankki) jossa olin joulukuussa käynyt haastattelussa toiselle osastolle: Tulisitko uudelleen haastateltavaksi, toiselle kierrokselle?
No en tule.
Olin tammi- ja helmikuussa muutaman kerran yrittänyt saada selville, mikä tilanne oli tuon paikan suhteen, mutta tiimin vetäjällä ei koskaan ollut aikaa jutella kanssani eikä hän monista lupauksista huolimatta koskaan soittanut takaisin.
Kun sain toisen tarjouksen, ajattelin että olkoon, en soita minäkään enää. Nyt sitten tämä!
Laitoin ystävällisen meilin takaisin jossa kieltäydyin kohteliaasti haastattelusta.

2,95

Rasia 2,95 torilla; pakko oli ostaa.

Eikä ollenkaan pahemman makuisia.