Moottoripyörä on moottoripyörä

Miehekkeellä on jo vuosia ollut ikivanha moottoripyörä (70-luvulta kai). Kun muutimme yhteen asumaan joskus ikuisuus sitten, oli moottoripyörä osina. Niitä osia hän sitten pikkuhiljaa puhdisteli ja kokosi olohuoneen lattialla. Sitä sotkua (ja öljyn hajua) kesti varmaan pari vuotta.
Sitten hän sai pyörän kuntoon ja pääsi sillä jopa ajamaan. Jossain vaiheessa pyörä alkoi nikottelemaan ja se jäi muiden kiireiden jalkoihin (kuten lapset, väitöskirja ja uusi työ). Jokin aika sitten mieheke päätti että on aika saada pyörä taas kuntoon, mutta kun itsellä ei ollut aikaa enää näperrellä, vei hän pyörän korjaamoon. Ja sille korjaajalle on sitten pankin kautta muutama sata-lappunen siirretty viime kuukausien aikana...

Mutta tiistaina hän sitten viimein sai toimivan moottoripyöränsä takaisin.



Neiti on jo ainakin muutaman kerran kysynyt pääseekö hän pyörän kyytiin. Hmm, sitä vielä harkitaan, ei ainakaan isommalle kadulle, ehkä kotikadulla.
Itse en enää kyytiin lähde. Olemme joskus ajaneet yhdessä muutaman kerran, mutta silloin sattui selkään niin vietävästi ettei kyyti enää kiinnosta.

Mutta se hyvä puolihan tässä on ettei miehekkeen ainakaan 5-kymppiseksi tullessaan enää tarvitse hurahtaa moottoripyöriin ;-)