Eilen meille muutti neljä uutta asukasta.
Nimetkin heillä jo on, mutta ovat niin sekavat, etten niitä nyt jaksa muistaa...
Neiti 6v. oli poikakaverinsa Jimin luona käymässä - niin kai häntä jo voi poikakaveriksi nimittää kun olivat kuulema pussailleet, huulille ihan - ja heillä on pieni akvaario, johon oli kai tullut kalanpoikasia.
Neiti sitten suurena eläintenystävänä oli niitä ihastellut, jolloin Jim oli kysynyt haluaisiko neiti pari mukaan. Että haluaisiko, totta kai!
Niin hän sitten tuli kotiin kalapurkin kanssa, ja eihän silloin enää EI! voi sanoa.
Nyt meillä on siis neljä pientä kalaa, en edes tiedä minkä lajisia ja kuinka niitä hoidetaan.
Poika oli Oman kanssa käynyt ostamassa kaupasta kalanruokaa ja jo melkein hukutti kalat siihen tänä aamuna. Nyt minun pitää siis ensitöikseni vaihtaa noille vesi - millä ihmeellä saan ne pois tuolta purkista?!
Siis minähän tykkään katsella kaloja akvaariossa, mutta Nemo-elokuvan nähtyäni ajattelin, että ei meille sittenkään hankita akvaariota... ai ei vai...
Ja flunssa painaa edelleen, ei taida tulla mitään huomisesta Rotterdamin reissusta. Olisi Merimieskirkon joulumyyjäiset ja miehen työillallinen. :-(
5 kommenttia:
Onneksi olkoon perheenlisäyksen johdosta. Kyllähän kalat ovat tosi mielenkiintoisia seurata. Meilläkin oli akvaario varmaan kymmenisen vuotta.Ostettiin siihen silloin tällöin uusia kaloja kun joukko harveni. Oli siellä yksi partaimu molli, ainaskin 15 asenttiä pitkä, arka kun mikä ja aina piilossa. Sen tehtävä oli yöllä puhdistaa akvaariota, aina se livahti piiloon jos joku liikkui lähistöllä. Sitten kerran, oltuamme poissa yhden yön, kotiin palattuamme ihmeteltiin: mikä ihme täällä haisee. Se akvaariovesi oli ihan harmaata, kaikki kalat kuolleita. Syynä oli ilmeisesti lämmittimen ylikuumeneminen.
On monta kertaa harkittu uuden laittamista, on vaan jäänyt.
Nuistahan saes vaekka kalakeeton jos ee jaksa hoetoo.. ;)
Marja, kiitosta vaan. Nämä tulokkaat ovat vielä alkuperäisessä purkissaan, ei mitään lämmittimiä
Kirsi, luulen että vielä näläkä jäis, jos noista keittoa yrittäis...
Kalat ovat aika hiljaisia kavereita. Mutta niitten touhuja on mukava katsella aina välillä.
Meillakin haluttaisiin taas kaloja mutta kun niille ei loydy hoitopaikkaa kesaksi niin joudumme totetuttamaan julman surman paastamalla ne Valimereen...
Toipumista!
Lähetä kommentti