On se vaan kumma.
Kun jotain päättää elämässä tehdä tietyllä tapaa, niin sitten kuitenkin kaikki menee aivan toisin.
Olin siis päättänyt paneutua mahdollisuuteen avata oma kauppa. Juttelin asiasta ystävien ja tuttujen kanssa, mietin liikehuoneistoa, otin yhteyttä maahantuojaan, kävin messuilla, jne.
Kunnes sitten tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Tulisitko meille töihin?"
No, asiaa harkittuani, sanoin, että voin harkita asiaa; viime viikolla olin jo muutamana päivänä 'töissä'. Maanantaina sain sopimuksen kotiin allekirjoitettavaksi.
Nimeäni en kuitenkaan ihan heti raapustanut, sillä halusin lukea sopimuksen tarkoin.
Sitten, eilen, sähköpostissa viesti (parin päivän päästä) entiseltä työnantajalta (suuri pankki) jossa olin joulukuussa käynyt haastattelussa toiselle osastolle: Tulisitko uudelleen haastateltavaksi, toiselle kierrokselle?
No en tule.
Olin tammi- ja helmikuussa muutaman kerran yrittänyt saada selville, mikä tilanne oli tuon paikan suhteen, mutta tiimin vetäjällä ei koskaan ollut aikaa jutella kanssani eikä hän monista lupauksista huolimatta koskaan soittanut takaisin.
Kun sain toisen tarjouksen, ajattelin että olkoon, en soita minäkään enää. Nyt sitten tämä!
Laitoin ystävällisen meilin takaisin jossa kieltäydyin kohteliaasti haastattelusta.
2 kommenttia:
Mä tiesin, mä tiesin......Tuuletan täällä itselleni. ;)Arvasin että kyseessä oli kauppa, vaatekauppa, eikö?
Hienoa on, että noin monta paikkaa on tarjolla ja vielä parempi että tiedät mitä haluat.
terveisin pikkujutut, joka on laiska kirjautumaan tililleen..
pikkujutut, ihan oikeassa olet, kovasti suunnittelin suomalaista muotia myyvää kauppaa, tosin haluaisin myös sisustusjuttuja...
mutta, kauppa siirtyy siis taka-alalle: suunnitelmaa kannatta ehdottomasti jalostaa, tiedä milloin kärpänen taas puree...
Lähetä kommentti