Hankintoja parvekkeelle

Tänään oli kaikkea kivaa kaupungissa, kuten antiikkimarkkinat (keväisin ja kesäisin kerran kuussa) ja kaupungin taimipuutarhassa puutarhamarkkinat. Molemmissa piti käydä ja luulenpa että huomenna mennään neidin kanssa uudelleen puutarhamarkkinoille, kun tänään meillä oli niin vähän aikaa.

Molemmilla tein löytöjä.
Tämä antiikkimarkkinoilta, 15e:


pitää vain putsata, ruukku on kuparia ja on vihertynyt aika kivasti. Ja kukkia tietenkin pitää ruukkuun hankkia.

Nämä lähtivät jo mukaan puutarhamarkkinoilta:



Ylempi on kärhö, joka tuoksuu aivan ihanalle. Alemman nimi on isla bonita ja sen kukat muistuttavat kovasti kiinanruusun kukkia, tosin minikoossa.

Parvekkeelle aiemmin keväällä siivouspuuskan jäljiltä jääneet kukat aivan selvään viihtyvät, katsokaa nyt tätäkin:


Hyvänen aika, kohtahan minulla on kaksi hienoa viherparveketta ;-)

Jännitystä ilmassa

"Äiti, minua vähän jännittää"
"Otahan sinä varmasti kaiken nauhalle?

Pojan luokalla oli tänään 'kuukausijuhla'. Heidän koulussa ei vietetä joulu- tai kevätjuhlia, jossa kaikki luokat esittäisivät jotain, vaan jokainen luokka valmistelee vuorollaan oman näytelmänsä, joka sitten esitetään 'naapuriluokille'; pojan tapauksessa yleisönä olivat 3-5 luokat.

Heti aamulla koulussa oli jo täysi tohina päällä, kun lapset vaihtoivat vaatteita ja olivat vuorotellen meikattavana. Ritarit, tanssijattaret, kokit, villieläimet ja tietenkin kertojat, kaikkien piti olla valmiina ennen näytelmän alkua.

Näitä näytelmiä on kiva olla katsomassa; näkee selvästi miten lapset kehittyvät. Nyt opettajan tehtävänä oli olla vain seuraamassa sivusta että kaikki menee hyvin, kun vielä viime vuonna ope kulki mikrofonin kanssa edestakaisin aina sen luokse, jonka piti puhua ja auttoi vuorosanoissa.

Näytelmä meni oikein hyvin ja kaikki on nyt siis filmillä, joten voi olla että näytelmää vielä muutaman kerran kotona katsotaan :-)

Tivoli tuli kaupunkiin

Tivoli tuli taas kaupunkiin.
Jokavuotinen kahden viikon hurma on tuossa viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Minulla on tarkoitus kiertää tori, jossa tivoli on, niin kaukaa kuin mahdollista. Aion pitää pintani etteivät lapset saa minua sinne ylipuhuttua. Saavat mennä isän tai opan kanssa.
En pidä noista keikuttavista ja heiluttavista hurjaa vauhtia menevistä laitteista. Maailmanpyörä vielä menettelee.

Tämän vuoden uutuus on Booster Maxxx, "jättiläis kärpäslätkä". Oli lehtitietojen mukaan heti ensimmäisenä iltana jäänyt "jumiin" turva-asentoon kun kyydissä oli tietokoneohjaimen mukaan ollut liian painava henkilö! Kyytiläiset olivat saaneet odottaa jonkin aikaa ennen kuin koneen käyttäjät olivat saaneet laitteen taas päälle.

Tankoparsaa

Meillä syötiin tänään tätä valkeaa herkkua, kausi on kuulema juuri alullaan ja tankoparsa maukkaimmillaan. Lähikaupassa tankoparsa maksoi 9.90e/kilo; ostin sen verran että riitti sopivasti sekä minulle että miehekkeelle. Lapset kieltäytyivät maistamasta, kuinkas muutenkaan.

En ole mikään loistava kokki ja varsinkin valkean tankoparsan olen yleensä aina saanut keitettyä liian kypsäksi (siis ne kaksi kertaa kun olen kokeillut), mutta nyt täytyy sanoa että hyviä olivat, vaikka itse sanonkin :-)

Ihan vaan 'au naturel', pikkaisen suolaa ja sokeria keitinveteen.

Helli helle

Uskomaton - yksi sana riittää kuvaamaan meidän pääsiäisviikonlopun säätä.
Perjantaina kun lähdettiin vähän ennen puolta päivää aurinko paistoi jo ihanasti, ja samaa jatkui suurin piirtein maanantai-iltaan asti, jolloin tulimme takaisin sumuiseen kylmään (tosin tänään on täälläkin ihan siedettävän lämmintä). Mutta siis että koko pääsiäisen ajan 20-23 astetta lämmintä, tuuli viilensi sopivasti ja aurinko paistoi joka päivä - uskomatonta.

Ja näitä kertakäyttöisiä grillejähän ei siis kannata ostaa. Vaikkeivät ne paljon maksakaan (n. 3 euroa) niin hukkaan heitettyä rahaa sekin.
Rasiallinen tulitikkuja meni ja paljon melua tyhjästä. Onneksi mökin keittiö oli hyvin varusteltu ja paistinpannukin löytyi...


Kiva viikonloppu siis, ainut huono puoli oli Hollannin karseat ruuhkat. Navigaattorin mukaan 400 km Moselin laaksoon ajaa neljässä tunnissa. Meillä meni sekä mennessä että tullessa pysähdyksineen ja kiertoteineen noin kuusi ja puoli tuntia, vaikka noin puolet meidän reitistä kulki Saksan puolella, ja siellähän tunnetusti kaasujalkaa saa painaa ihan kunnolla. Oudolta tuntuu sekin, että vaikka oman auton nopeusmittari näyttää 150-160 km/h niin silti vähän väliä joku suhahtaa ohi.

Kyllä ne vaan kasvaa

lapset nimittäin.

Neiti löysi vanhat hienostelukenkänsä kun etsin isoa laukkua huomiseksi. Ei enää mahdu jalkaan, muistuttaa enemmänkin Tuhkimon ilkeää sisarpuolta ;-)

Kaksi ja puoli vuotta sitten nämä kengät olivat vielä uudet ja hienot. Seurana oli flamenco-hame, musta pitkähihainen body ja punainen hapsuhuivi.

Kyllä vaan tykkäsivät kun Malagan kaduilla käveltiin...

Haluaa kuulema säilyttää nämä omille lapsilleen.

Kiirustorstai

Tänä aamuna piti kiirettä kun ensin menin jumppaan ja sieltä suoraan kiropraktikolle.
Jumppaan menin kun halusin kokeilla vaihteeksi bodypumpia siltä varalta, jos en pääse pilatestunnille. Aika rankkaa oli, aloittelijana laitoin suht' vähän rautaa tankoon, mutta kylläpä silti jalkoja tärisytti! Jumpan vetäjä lupasi lihaskipua huomiseksi ;-(
Kiropraktikolla piti vielä käydä ennen pääsiäistä, kun edellisen käsittelyn jäljiltä vasen jalka taas temppuilee. Hän sitten paineli hermonpäitä pakarasta ja polvesta niin että aivan varmasti tuntuu koko viikonlopun. Voin hyvin kuvitella että samoja kiropraktikon taitoja voisi käyttää kidutusmenetelmänä...

Tiedossa on siis oikein kiva pääsiäisviikonloppu: koko kroppaa särkee jumpan jäljiltä ja lisäksi pakaraa erityisesti. Näinköhän pääsen sauvakävelylle Moselin rannalla? No, jos en pääse, niin voin varmaan ottaa lasillisen Rieslingiä...

Niinpä, auton nokka suunnataan huomenaamulla kohti Saksaa, tarkemmin sanottuna Leiweniä (n. 20km Trieristä ylös päin), josta meillä on varattuna mökki lomakylästä.
Sääennuste näyttää ainakin ihan kivalta, 20-22 astetta! Sehän on melkein kuin kesä :-)

Hauskaa pääsiäistä kaikille!

40

Hieman on hiljaista ollut täällä blogissa, mutta kotona on ollut sitäkin enemmän huisketta.
Mieheke palautui sunnuntaiaamuna ja sunnuntai menikin sitten kuvia katsellessa ja kuunnellessa millaista oli ollut.

Eilen sitten menin ostamaan 40 tulppaania kun miehellä tuli siis pyöreät täyteen, kauppias oli kiva ja antoi samalla hinnalla 50 tulppaanin kimpun.
Kauniita ovat nuo 'papukaijatulppaanit'.

Neidin kanssa olimme jo lauantaina käyneet tällaisen kimpun hakemassa. Maljakkokin on uusi, kun täällä ollut suomalaisastioiden kauppa lopetti vähän aikaa sitten ja möi tavaraa edullisesti.

Lapsilla vielä kaksi päivää koulua, sitten onkin jo pääsiäinen. Rairuohot laitettiin jo reilu viikko sitten ja pojan ruohot ovat jo hyvin kasvaneet, mutta neidin ruohot eivät niinkään. Outoa, sillä molemmat on kylvetty samana päivänä, tosin toinen aamupäivällä ja toinen illalla. Lisäksi neidin lautasella on siemeniä kahdesta pussista: uudesta ja vanhasta. Pojan lautasella on vain vanhan pussin siemeniä...

Viikko "yksin"

Niin vain on melkein viikko vierähtänyt siitä kun mieheke lähti reissuun. Hän ei kovinkaan usein matkusta työnsä vuoksi maan rajojen ulkopuolelle vaan on yleensä aina kotona, vaikka saattaakin olla ettei käy kotona kuin nukkumassa ja paitaa vaihtamassa ;-)

Itse matkustin töitteni vuoksi useinkin vielä pari vuotta sitten. Olin joka toinen viikko kaksi päivää poissa. Vaikka aikaiset lähdöt (lensin aina aamun ensimmäisellä koneella, joka lähti 6.45) ja myöhäiset illat (kotona usein vasta noin kymmenen-yhdentoista maissa illalla) olivat rasittavia, niin silti matkalla ollessa oli aina jotenkin levännyt olo, sillä tiesin että ainakin yhden yön saisi nukkua ilman, että joku herättäisi keskellä yötä, tai parhaassa tapauksessa parikin kertaa (paitsi jos hotellin ilmastointi piti liian kovaa ääntä, mikä tarkoitti sitä että nukahtaminen tuotti ongelmia). Eräs työkaverini nauroikin toiselle kolleegalle, että "hän tulee tänne lepäämään", itsekin pienten lasten vanhempi.

Miehelle minun poissaolot eivät olleet sen rasittavampia kuin normaalistikaan, hänen äitinsä yleensä huolehti lasten hakemisesta ja mies myös usein söi vanhempiensa luona niinä päivinä lasten kanssa. Tosin en kertaakaan ole ollut viikkoa poissa lasten aikana, pisin aika taisi olla kolme yötä kun lentokenttä oli suljettu lumen vuoksi.

Mutta entäs nyt kun mies on poissa? Hakeeko anoppi lapset hoidosta? Ei. Ollaanko anopin luona syömässä? Ei. Ainut on että huomenna anoppi ja appi vievät pojan jalkapallopeliin. No, okei, minun työtilanne on tällä hetkellä hieman toinen, mutta myös silloin kun olin täysipäiväisesti töissä hoidin itse lasten viemiset ja hakemiset.

Tavallaan rentouttavinta tässä miehen poissaolossa on se, ettei tarvitse stressata pikkuasioista. Kuten sellaisesta, että kukaan ei ole siivonnut ruokapöytää illallisen jälkeen. Tai että muistanko muistuttaa toista siitä, että tämä vie roskat ulos oikeaan aikaan.
Tiedän, että olen yksin vastuussa kaikesta, syytä tekemättömistä asioista ei voi vierittää kenenkään toisen niskoille.
Itselleen ei oikein voi kiukutella. Itsensä kanssa on turha haastaa riitaa.

Tietenkin joku voisi ajatella, että voinhan minä muulloinkin hoitaa kaikki hommat itse. Mutta kun ei voi. Kun en halua, vaan toinen saa myös kantaa kortensa kekoon.

Nukun aamulla paremmin, kun en herää siihen kun mies herää.
Voin katsoa telkkarista mitä haluan (hmm, enpä ole paljon telkkaria edes katsonut), kun kukaan ei sano, että olet nähnyt tuon filmin jo ainakin viisi kertaa (Matrix).
Suoraan sanottuna, arkipäivinä en pahemmin edes huomaa että mies ei ole kotona. Eron huomaa vasta viikonloppuna, kun pitää itse hoitaa asioita, jotka mies yleensä hoitaa.

Rentouttavaa? Tylsää? Vai vaarallista...?

On siis kevät

Vielä viikko sitten tuntui uskomattomalta että näinkin pian tulisi oikeasti lämmin, mutta niin vain tuli. Sunnuntaista lähtien aurinko on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänään päästiin jo 17 asteeseen varjossa.
Terassit täyttyvät kaupungilla ja kaikki istuvat naama kohti aurinkoa. Paitsi minä. Ei minun tarvitse istua auringossa nauttiakseni kauniista ilmasta. Minulle riittää pelkkä tieto siitä, että aurinko paistaa ja mieli virkistyy.
Auringosta tulee vaan ryppyjä kun pitää siristellä silmiä, ja päätä rupeaa särkemään ;-) nautin auringosta mieluummin varjossa.

Meillä sisällä lämpötila nousi jo 22 asteeseen täysin ilman lämmitystä. Mietin jälleen että josko tänä vuonna saisin keittiön ikkunaan hankittua verhon, kun aurinko paistaa suoraan silmiin aina ruokaa laittaessani.
Orkideatkin saisivat vähän varjoa kesäkuumalla.
Ikkuna vaan on vähän hankala, syvennys on 35cm, ja kun keittiön vesihana on aivan ikkunan edessä ei voi ajatella että verho olisi katossa tai seinässä kiinni, pitäisi siis kiinnittää suoraan ikkunan karmiin...
Siinäpä taas eräs ikuisuusprojekti.