Poooostiaaaa!

Kiitos kummitädit, kiitos, kiitos, kiitos...


Paketissa oli paljon ihanuuksia pääsiäiseksi! Kurjaa vaan että posti on ilmeisesti pudottanut jotain paketin päälle, kun kansi oli repeytynyt, ja ne kaksi pyöreää olivat kokeneet kovia, vaikka olivat ihan hyvin pakattuina.
Näinköhän säilyvät pääsiäiseen asti? Suklaamunista on nyt helppo napsia pieniä paloja ohi mennessä... Vai pitäisikö pistää vielä piiloon?

Paketista löytyi myös pojan aluspaitoja, joita jo olin vähän etsiskellyt...

Huh, mikä viikonloppu!

• Lauantaiaamuna kello soi 7.30
• Pojalla jalkapallomatsi klo 8.45, paikalla oltava noin 8.15
• Mies vie pojan hieman myöhässä kun on itsellä matkalaukun pakkaus kesken
• Vähän ennakoiden olin jo tehnyt ruokaostokset perjantaina, mutta vielä piti hakea leipää
• Mies ja poika takaisin kotona 9.45, kahvi valmiina
• Miehen laukkuun viimeiset mukaan otettavat ja sitten kentälle
• Klo 11.40 vilkutamme vielä heipat ja nähdään viikon päästä
• Kotona syödään vielä nopeasti lounasleivät ja sitten klo 12.30 pitääkin jo lähteä neidin kanssa voimistelukisoihin
• Neiti loistaa permannolla ja on hyvä puomilla; hyppy ja eritasonojapuut kaipaavat vielä vähän harjoittelua, mutta silti hyvä kolmas sija! ottaen huomioon että neiti oli oman ryhmänsä toiseksi nuorin ja ykkönen ja kakkonen ovat vuoden vanhempia
• Kisahallista päästään kotiin lähtemään vasta 16.15, kun neiti ei malta lopettaa vaan käy vielä kaikki telineet läpi muutaman kerran, ja sitten käydään vielä viimeiset ostokset tekemässä
• Kotona n. klo 17
• Iltaruoka ja ajoissa nukkumaan
• Nukkumaan mennessä siirrän kellot jo kesäaikaan, jotta aamulla ollaan taas ajoissa
• Sunnuntaina poika herää jo noin 7.30 kesäaikaan
• Neiti tulee kiskomaan minua sängystä 8.20 kun pitää auttaa kokoamaan Lego autorataa
• Klo 12 on neidillä synttärikemut luokkakaverin luona
• Klo 14 menemme pojan kanssa toisiin synttärijuhliin
• Lähden hakemaan neidin klo 15, jolloin ensimmäiset juhlat loppuvat
• Klo 17.30 neiti tulee syliin istumaan ja sanoo että haluaa kotiin, väsyttää kovasti
• Lähdemme n. klo 18, poika tulee kaverin kyydillä hieman myöhemmin
• Ruoka pöydässä vasta klo 19
• Poika sanoo nukkumaan mennessä että hänellä on vaatteet päällä uinnin harjoittelu seuraavana päivänä, kaikki muut löytyy helposti mutta missä sadetakki, jonka hän myös tarvitsee? ei löydy, todennäköisesti isovanhempien luona, mutta ei tähän hätään löydy sieltäkään
• Talo hiljenee 20.45, katson vielä hieman telkkaria ja huokaisen syvään

Ensi viikonloppuna on vain yhdet synttärit, ei kilpailuja, ja mieheke kotiutuu sunnuntaina

Rairuohoa

Pääsiäiseen on vielä kaksi viikkoa, mutta taitaa olla jo hyvä aika pistää rairuohot kasvamaan. Olin ostanut Merimieskirkolta uuden pussin rairuohon siemeniä, mutta löysin kaapista myös pari vuotta vanhan pussin, jonka sisältö piti tietenkin testata.
Hyvin näyttää itävän. Joskushan edellisvuotiset siemenet eivät idä.

Ja rairuohosta pääsee nopeasti aasinsiltaa pitkin suklaamuniin. Täällä ei kaupoissa pahemmin näy suklaamunia, joissa on jokin yllätys sisällä. Näitä sitäkin enemmän:

Onneksi on olemassa hyviä kummitätejä, joita voi aina pyytää käymään kaupassa :-)

Tosin kaipaan pääsiäismunista niitä ihania 'timantti'sormuksia, joita itse aina pääsiäisenä sain...

It's raining, it's pouring...

Tänään on juuri sellainen päivä ettei mikään huvittaisi, paitsi mennä peiton alle ja pysyä siellä siihen asti kunnes sade loppuu ja aurinko tulee taas esiin.

Mutta enhän minä sellaista tietenkään tee. Ruokakaupassa on käytävä ja lapset on haettava kohta koulusta. Pojan kanssa pitäisi käydä ostamassa lenkkarit; olen jo vähän kierrellyt kauppoja mutta en vielä ole löytänyt mieleisiä - pakko tehdä 'esivalinta' sillä poikaa ei yleensä kauppoihin mukaan saa... Voi tosin olla että kenkien ostoa lykätään vielä jos sade jatkuu.

Radio Luxembourg

Mieheke sai viikonloppuna tavaroita mummonsa jäämistöstä. Hän oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut mummon vanhasta TV:stä, sellaisesta ikivanhasta, joka on peräisin ajalta ennen väritelevisioita. Telkkareita tulikin sitten peräti kolme! joista kaksi tulevat hyvin pian jatkamaan matkaansa kierrätyskeskukseen. Yksi saattaa jäädä meidän varastoon.
Muutakin 'roinaa' tuli, muun muassa tämä:

Ihana vanha radio, todella iso sellainen. Tälle etsitään paikka olohuoneesta, on nimittäin niin hieno. Olen jo hieman katsellut sille paikkaa ikkunan edessä olevalle pöydälle; pitsiliina päälle ja a vot kun tuli hieno.

Putsasin komistuksen aamulla, kaikki pinttymät eivät lähde eikä ole tarviskaan. Puupinta tarvitsisi jonkin käsittelyn, huonekaluölyä tai jotain sinne päin.

Tulee ihan lapsuus mieleen, meillä oli joskus myös radio jossa oli tuollaiset nappulat, niitä oli kiva painella, vähän kuin pianon koskettimet. Ja säätimiä oli ihana pyöritellä.

Ja taas diplomi plakkarissa

Neiti on taas ahkeroinut viikonloppuna, tällä kertaa oli harrastusryhmän voimistelukilpailut.
Mieli oli hyvä kun kisa oli vasta kahdeltatoista, joten poikakin ennättäisi katsomaan jalkapallopelin jälkeen. Ainoa joka ei päässyt oli mieheke, jolla oli oma matsi.
Mentiin neidin kanssa hyvissä ajoin paikalle, vähän ihmettelin kun kaikki pienemmät tytöt olivat jo rivissä istumassa. No katsottiin sitten hyppyryhmän näytöstä, joka oli kilpailujen välissä, sitten alkoi ensimmäisten ryhmien palkintojen jako.

Ja silloin vasta totuus selvisi:
"Hei, Sanna. Oletko sinä vähän myöhässä? Sinunhan piti olla täällä jo puoli kymmeneltä" sanoo treenaaja.

Puoli kymmeneltä, mutta eikös silloin ollut isojen tyttöjen vuoro?! No EI, vaan pienten...

Voimistelijat oli jaettu tasoihin: tasot 9-11 olivat ensimmäisenä vuorossa ja sitten tasot 5-8. Ja minä luulin koko ajan että kyse oli iästä! Enkä myöskään voinut tietää että neiti oli tasolla 10, kun sitä ei missään oltu mainittu. Asia olisi varmaankin edellisviikon treeneissä selvinnyt, mutta siellähän neiti ei ollut kun oli uimadiplomipäivä.
No, ei hätä ollut tämän näköinen, sillä neiti sai kuitenkin vielä näyttää taitonsa ja voimistella 7-ryhmän kanssa. Kilpailuun ei siis voinut osallistua, mutta ei me nyt ihan turhaankaan sinne menty. Ja ihan hyvät pisteet sai.


Ensi lauantaina on vielä toinen voimistelukilpailu, ja se onkin sitten kilpasarjan kisa. Sen jossa treenataan vähintään kaksi tuntia kerrallaan ja kuusivuotiaasta lähtien kaksi kertaa viikossa. Siellä tiedän myös missä ryhmässä/millä tasolla neiti treenaa. Ja siellä me ollaan ajoissa!

Murheenkryynille kyytiä!

Aamulla sain siis aivan uskomattoman energiapuuskan ja päätin siivota parvekkeet.

Tästä se alkaa:

Kärhö sai lähteä...

"Me myyrät me mullassa mylläämme,

Me hyörimme, pyörimme, jylläämme..."

Samoin bambu sai lähteä:

Tyhjensin ja pesin parvekkeella lojuneet ämpärit ja ruukut - hiemanko ne haisivat!

Akileijat ja kaksi ruusua saavat vielä mahdollisuuden.

Tässä vasemman puolen parveke siivouksen jälkeen...

...ja tässä oikean puoleinen.
Nyt minulla on siis kaksi isoa ruukkua, joihin voin jotain kaunista uutta hankkia :-) ja tilaa on myös yksivuotisille kukille.

Parvekkeiden lattialle pitäisi keksiä jokin maton tapainen, nuo laudat eivät kauhean kauniilta näytä ja välissä olevista raoista tippuu kaikki alas. Se taas ei ole hyväksi naapurisovulle jos esim. kesällä kastelen kukkia alakerran naapurin istuessa alapuolella...

Tästä hommasta tuli oikein hyvä mieli, jospa jo huomenna löytäisin täytettä noihin sinisiin ruukkuihin!

Murheenkryyni

Meillä on kaksi parveketta, jotka ovat oikea murheenkryyni.

Liian pieniä, jotta voisi laittaa tuolin ja pöydän ja turhan isoja vaan ollakseen (noin 1x2m). Oven edessä on aina jotain tien tukkona, joten parvekkeelle päästäkseen täytyy ensin raivata puoli huonetta... Mikä tarkoittaa sitä että sadevedet keräytyvät ruukkuihin, ja kasvit kuolevat. Ja kun vesiä ei voi noin vaan heittää pois (alakerran naapuri hermostuisi lopullisesti) niin ruukut limoittuvat ihanasti.
Hankin silloin kun tähän taloon muutimme neljä suurta ruukkua, joihin laitoin bambua toiselle parvekkeelle ja toiselle puolelle suurikukkaista kärhöä. Lisänä oli myös ruusua.
Bambuista on enää yksi jäljellä, eikä sekään kovin elinvoimaiselta näytä.

Kärhö on todella sitkeä, mutta hyvin hontelon näköinen. Kesällä sen kukat kukkivat tosi nopeasti, joten niistäkään ei ole paljon iloa. Alun perin tarkoitus oli saada siitä hieman näkösuojaa.

Ruusuihin tulee aina toukkia, eivätkä ne muutenkaan näytä viihtyvän.

Viime kesänä ostin neljä akileijan taimea, ne kun ovat aina olleet suosikkikukkiani. Ne kukkivat aikansa (ei mitenkään hirveän kauan) ja sitten kuihtuivat. Jätin ne kuitenkin vielä ruukkuun, kun ajattelin että katsotaan nyt sitten keväällä tuleeko niistä enää mitään.
Jotain näyttää tulevan, mutta näinköhän ne vielä kukkivat?

Nyt olen miettinyt uusia kukkia noihin sinisiin ruukkuihin, jotain joka olisi vihreä myös talvella. Anoppi suositteli gardenioita, jotka hänen suojaisella sisäpihalla viihtyvät oikein hyvin. Kauniitahan ne ovat, näinköhän kestäisivät minun hellässä huomassa?

Lauantaiaamuna aikaisin

piti olla uimahallilla, 7.45 oli kokoontuminen ja 8.00 se sitten alkoi: neidin diplomi-uinti!
Neiti ei ollut ainoa diplomia uimassa, ja onneksi joukossa oli pari tuttua, sillä neidille meinasi tulla ramppikuume kun kävelimme pukuhuoneeseen.

Vaatteet päällä uimista, sukeltamista, kelluntaa, rintauintia, kroolia, alkeisselkäuintia... Täällä lasten pitää osata paljon ensimmäiseen diplomiin, mutta matkat ovat vielä lyhyitä.

Onnellinen diplomin haltija :-)

Nilkka tällä kertaa

Poikaa piti taas vaihteeksi käyttää sairaalassa röntgenissä. Toinen poika oli heidän potkiessa palloa iltapäivällä vahingossa potkaissut poikaa nilkkaan.

Ja kotiväelle heti tiedoksi että luita ei murtunut.

Mutta kipeä se oli. Iltapäivähoidosta soittivat ja sanoivat että oli sattunut nilkkaan ja että poika vaan itkee, joten ei kuitenkaan ihan pikkujutusta ole kyse. Minä sitten poikaa hakemaan ja kun näin, ettei alkanut ollenkaan varaamaan oikeaan nilkkaan sanoin että mennäänpä röntgeniin.
Pyörällä sitten mentiin; olisin voinut soittaa Hollannin mummon kyytimieheksi, mutta aikaa olisi mennyt ihan yhtä kauan, ellei kauemminkin, ja meidän auto oli miehellä ajossa.
Onneksi ei kauhean kauan tarvinnut odotella, mutta kuitenkin sen verran että poikaa rupesi jo kyllästyttämään. Liekö ollut epidemia, mutta näin monta muutakin potilasta, joilla oli nilkan kanssa ongelmia.
Nilkka sitten kuvattiin ja kuvat olivat OK, eli ei murtumia. Harmi vaan ettei röntgenissä näy onko esim. nivelsiteet revenneet. Kun poika kuuli, ettei ole murtunut, niin kovasti alkoi jo yrittää kävelemistä :-). Vielä nilkka pakettiin ja sitten kotiin.

On tässä onnettomuudessa yksi hyväkin puoli: nyt poika ei voi pelata huomenna jalkapalloa, vaan pääsee mukaan kun neidillä on yksi tärkeä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin ;-)