Poikaa piti taas vaihteeksi käyttää sairaalassa röntgenissä. Toinen poika oli heidän potkiessa palloa iltapäivällä vahingossa potkaissut poikaa nilkkaan.
Ja kotiväelle heti tiedoksi että luita ei murtunut.
Mutta kipeä se oli. Iltapäivähoidosta soittivat ja sanoivat että oli sattunut nilkkaan ja että poika vaan itkee, joten ei kuitenkaan ihan pikkujutusta ole kyse. Minä sitten poikaa hakemaan ja kun näin, ettei alkanut ollenkaan varaamaan oikeaan nilkkaan sanoin että mennäänpä röntgeniin.
Pyörällä sitten mentiin; olisin voinut soittaa Hollannin mummon kyytimieheksi, mutta aikaa olisi mennyt ihan yhtä kauan, ellei kauemminkin, ja meidän auto oli miehellä ajossa.
Onneksi ei kauhean kauan tarvinnut odotella, mutta kuitenkin sen verran että poikaa rupesi jo kyllästyttämään. Liekö ollut epidemia, mutta näin monta muutakin potilasta, joilla oli nilkan kanssa ongelmia.
Nilkka sitten kuvattiin ja kuvat olivat OK, eli ei murtumia. Harmi vaan ettei röntgenissä näy onko esim. nivelsiteet revenneet. Kun poika kuuli, ettei ole murtunut, niin kovasti alkoi jo yrittää kävelemistä :-). Vielä nilkka pakettiin ja sitten kotiin.
On tässä onnettomuudessa yksi hyväkin puoli: nyt poika ei voi pelata huomenna jalkapalloa, vaan pääsee mukaan kun neidillä on yksi tärkeä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voe tokkiisa tuota kummipoekoo ku ihteesä telloo ihan jatkuvvaan! Onneks ee pahemmin käänä!
Kirsi, onneks ee niin. Tänään jo kovasti juoksenteli, eli paranemaan päin on
Lähetä kommentti