Korttihysteriaa

Paikallinen supermarkettiketju on viime viikkoina jakanut keräilykortteja hollantilaisista jalkapalloilijoista, joista on tullut oikea hitti.
Pojan epäonneksi en yleensä käy kyseisessä kaupassa ostoksilla, mutta hän näkyy saavaan kortteja vähän joka puolelta, mummolta, miehen tädiltä ja sitten tietty koulussa vaihtamalla.
Kortit eivät ole ainoastaan pienten poikien juttu, myös aikuiset kuulema keräävät niitä ja supermarketti järjestää erikseen vaihtopäiviä, jolloin voi yrittää saada haluamiaan kortteja.
Ja pienten ja vähän isompien poikien lisäksi myös jotkut pienet neidit tykkäävät kerätä kortteja, koska he eivät halua jäädä paitsi mistään mitä isoveli saa.
Ja auta armias jos isukki on vahingossa onnistunut sekoittamaan kaksi pientä korttipinoa, joista toinen oli neidin ja toinen pojan. Varsinkin kun poika hyvin tyytyväisenä alkoi lajitella yllättäen kasvanutta pinoaan.
Kun tajusimme että kaksi pakkaa oli sekoittunut, alkoi vimmattu selvittely mitkä kortit kuuluivat kellekin.
Ja tappeluhan siitä syntyi.
Poika osaa suuttua ja huutaa, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, kun neiti syöksyi pojan perään kuin leijona ollessaan sitä mieltä, että juuri se yksi kortti kuuluu hänelle.
Vähältä piti etten vienyt molempia vaatteet päällä kylmään suihkuun sillä hetkellä.
Onneksi tällaisia 'tunteenpurkauksia' ei ole aivan tässä laajuudessa ennen tapahtunut ja toivottavasti niitä ei tarvitse enää nähdä, oli sen verran tulenarka tilanne.
Mieheke sai sitten luvan selvitellä sotkunsa ja jakaa kortit mahdollisimman tasapuolisesti neidin ja pojan kesken. Lisäksi vannotin häntä, ettei koskaan saa sotkea keräilykorttipinkkoja kysymättä kenen kortit ne ovat...