Miehen kanssa vähän harmiteltiin sitä, että kun kävimme kahvin jälkeen hautaa katsomassa, oli siellä joku lapioimassa viimeisiä hiekkoja ja kukat olivat siinä vieressä. Olisivat voineet odottaa sen aikaa, kunnes saattoväki on poistunut paikalta kokonaan. Myös hautakivi (miehen ukki lepää samassa haudassa) oli jätetty kumoon käytävän toiselle puolelle. Ja minusta tuntui myös oudolta, että hautaustoimiston väki laski kukat, ei annettu itse laittaa. No, meidän neiti kuitenkin kantoi Suomen mummon kukat haudan luo, vaikka ne välillä painoivatkin.
Anoppi on joskus kysynyt minulta olenko miettinyt millaiset hautajaiset itse haluaisin, sanoin etten ole asiaa pahemmin ajatellut. Nyt kuitenkin rupesin miettimään.
Eilisen tilaisuuden jälkeen minulle tuli hyvin voimakkaasti sellainen tunne, että haluan ehdottomasti sen papin paikalle, joka puhuu siirtymisestä ajasta iäisyyteen ja ikuisesta elämästä. Tiedän kyllä että se tulee vielä aiheuttamaan ongelmia, varsinkin jos edelleen esim. täällä Hollannissa asun, kun minkään muun kirkkokunnan pappia en tietenkään halua. No onhan täällä onneksi Merimieskirkko.
Musiikiksi ainakin tämä.
4 kommenttia:
Kun näin mikä laulu olisi alkanut youtubesta niin panin sen äkkiä pois.
Muuten tyrskisin täällä koko loppupäivän eikä se nyt ole mieluisaa...
Kaunis laulu. Melkein liian.
Minä mietin aina toisinaan juuri tätä että jos ja melko varmaan KUN asun Suomen ulkopuolella kun kuolen niin mihin sitä tulee haudatuksi jne.
Tuntuu jotenkin karulta miettiä ja suunnitella, toisaalta ehkä se olisi viisasta.
Toiveitani olen pannut jo aikaa sitten paperille mutten ole antanut sitä kenellekään - niin että mitä iloa niistäkin sitten on???
Violet, paikasta minakaan en osaa sanoa yhtaan mitaan. Kun perhetta on kuitenkin kahdessa maassa tuntuu vaikealta paattaa kenelle se haudalla kaynti pitaisi olla helpointa - voiko sellaista edes paattaa?! Toiselle haudalla kaynti tuo lohtua, toista se taas voi ahdistaa.
Tuo laulu on niin kaunis, jotenkin se vain tuli aamulla mieleen. Ymmarran kylla etta siihen liittyy vahvoja latauksia - niin yksinkertaiset sanat mutta silti niin koskettavat.
Mun ystävä on ollut hautaustoimistossa töissä ja hänen mukaansa omaiset ovat todella helpottuneita kun on olemassa vainajan viimeinen tahto. Heillä on muutenkin surua ja murhetta, niin on yksi murhe vähempi. Selvät sävelet hautajaisten suhteen. Itse olen kovasti pohtinut omiani, mutten ole vielä laittanut paperille. Ainut mitä olen ääneen sanonut, että haluan polttohautauksen.
Hautajaiset herättävät itsessä usein mietintöjä millaiset hautajaiset haluaisin. Ainut mitä tiedän varmaksi, on se että pappia ei tule, virsiä ei ole ja tuhkaus. Kirsti-tädin hautajaisten muistotilaisuus oli hieno, niin ihania ja mukavia muistoja, että ihmiset jopa nauroivat muistellessaan, tuli kovin lämmin olo. Pitääkö hautajaisten aina olla surulliset? Kaipa se sopii suomalaisen menttaliteettiin...
Sinulla on kyllä hankalaa, kun on 2 maata ja 2 kulttuuria. Ihan muutenkin kuin hautajaisia miettien siis :) Jännä miten paljon eroja on oikeasti jopa euroopan sisällä, vaikka aina kuvittelee että jotenkin se kulttuuri olisi sama :) Vaikka oikeasti jopa keskivertojen suomalaisperheiden perinteissä voi olla paljon eroja.
Voimia ja jaksamista sinne, Xanderille varsinkin.
Lähetä kommentti