Hahtuvia

Neiti kaivoi illalla nenäänsä hyvin epäneitimäisesti ja ihmetteli kun sormi haisi pahalta. Sanoin että ei sinun kuulukaan nenää kaivaa, mene ja niistä nenä. Ja sitten totesin että neidin kädet olivat myös aivan likaiset, mikä johtui tietenkin näistä:

Voikukat kukkivat komeimmillaan ja iltapäivällä olimme etsineet neidin kanssa paikan jossa oli riittävästi jo kukkineita voikukkia puhallettavaksi. Tuli ihan oma lapsuus mieleen...

Taivaan tuuliin

Lämpöaalto näyttää taas haihtuneen taivaan tuuliin, eilen satoi vettä ja harmaalta näyttää tänäänkin, eikä säätiedotus lupaa huomiseksi yhtään parempaa.
Onneksi lauantaina vielä saatiin nauttia auringosta ja lähdettiin kaveriperheen kanssa picknickille!

Mukana reilusti syötävää ja vähän juotavaakin :-)

Lapset keksivät hauskan leikin: heitetään palloa ojan yli ja kalastetaan se sitten kepeillä vedestä.

Hauskaa kesti niin kauan kunnes neiti humpsahti vyötäisiä myöten likaiseen veteen. Huutohan siitä tuli, mutta onneksi neiti pääsi pikimmiten auton kyydissä kotiin ja suihkuun.


Lapset ovat nyt lomalla ensi viikon tiistaihin asti ja tekemistä pitäisi keksiä, muutakin kuin oman huoneen siivoamista...

Perjantai-iltana

olin pitkästä aikaa ulkona! Lähdin yhdeksän junalla Amsterdamiin tapaamaan ystävää, entistä kolleegaa, jonka kanssa viimeksi näimme Schipholin lentokentällä hieman vajaat kuusi vuotta sitten, kun hän vaihtoi konetta täällä. Hän oli hieman aiemmin saanut ensimmäisen lapsensa, minulla oli toisen lapsen syntymään enää pari viikkoa.
Olemme pitäneet yhteyttä aina silloin tällöin, lähinnä joulukorttien avulla... Pari viikkoa sitten hän soitti ja kertoi olevansa tulossa viikonlopuksi Amsterdamiin miehensä kanssa juhlistamaan 10-vuotista yhteiseloa, joka alkoi juuri Amsterdamissa.

Oli ihanaa nähdä, ja vaihtaa kuulumisa. Puhua lapsista, työelämästä, ja kaikesta mahdollisesta. Aivan kuin olisimme viimeksi nähneet kuusi kuukautta, ei kuusi vuotta, sitten.

Toivon että seuraavaa tapaamista ei tarvitse odottaa yhtä kauan. Ja ehkä seuraava tapaaminen onkin sitten Helsingissä, mieleni kun tekisi käydä sielläkin, sillä viime visiitistä on myös vierähtänyt muutama vuosi (ellei lasketa mukaan viime kesäistä aamiaista Kauppatorilla laivamatkan jälkeen).

Hassua vaan oli hiipparoida kotiin kahden aikaan aamulla ;-) viime kerrasta on todella pitkä aika, ja ymmärrettävästi väsytti aamulla.

Onnellisia ilmeitä

Koulun pihalla oli tänä aamuna useita onnellisia kasvoja. Ihmisillä ei näyttänyt olevan kiire mihinkään vaan moni jäi vielä hetkeksi pihalle juttelemaan.
Onnellisiin ilmeisiin ei tainnut olla sen kummempaa syytä, paitsi että tänään alkaa lapsilla puolentoista viikon mittainen loma, ja aurinko paistaa, edelleen. Eilisen hieman kylmemmän päivän jälkeen tästä päivästä näyttäisi taas tulevan lempeä.
Yleensä minä vien lapset kouluun, mutta tänä aamuna olimme molemmat viemässä. Mieheke vei pojan, ja minä menin neidin kanssa pyörällä. Koulun pihalla sitten taas riemuisa "jälleennäkeminen".

Myös nämä ilahduttavat: 'green wave' tulppaanit näyttävät aivan upeilta. Kalliita tosin olivat, ainakin hollantilaisittain: peräti euron kappale. Ovat aivan mahdottoman isoja!

Ja sitten vielä tämä, jo kauan odottamani kirjakerhopaketti (tilattu maaliskuun puolella!). Noista kirjoista toivon löytäväni vinkkejä kodin siistimiseen ja parvekkeelle. Musiikkia unohtamatta (tuon levysetin olin oikeastaan tarkoittanut miehekkeelle synttärilahjaksi, mutta voinen antaa sen myös isäinpäivänä, jota täällä vietetään jo kesäkuussa).

Iloista viikonloppua kaikille!

Katsomossa

Tänään saa taas istua jumppasalin penkillä ja katsoa kun neiti treenaa.
Minusta on tosi kiva katsoa hänen treenejään, varsinkin kun yleensä treenisaliin ei vanhemmilla ole asiaa treenien aikana.
Kyllähän neiti myös kotona treenaa käsinseisontaa, kärrinpyöriä yms. ja välillä pyytää minua apuun ottamaan kiinni jaloista tai auttamaan voltin tekemisessä (hmm, teimme pari kertaa, mutta sitten meni äidillä pupu pöksyyn: jos jätettäisiin sittenkin voltit sinne treenisaliin).
Mutta salissa on aivan eri meininki kuin kotona. Siellä on ammattilaisohjaajat ja oikeat laitteet ja välineet, ja ne kaikkein tärkeimmät: paksut patjat vaimentamassa kolhuja.

Neiti oli nimittäin eilen pudonnut koulun pihassa tangolta, päälleen ja selälleen. Onneksi ei ollut kauan itkenyt eikä aamulla tuntunut missään.
Voimistelu voi olla vaarallista. Samassa seurassa treenaava tyttö putosi puolitoista vuotta sitten eritasonojapuilta ja halvaantui. Lääkärit sanoivat ettei hän enää kävelisi, mutta onneksi lääkärit ovat joskus väärässä! Hän kävelee ja myös treenaa nykyisin, ei tosin yhtä intensiivisesti kuin aikaisemmin

Lisää hankintoja

Kävimme neidin kanssa eilen vielä uudemman kerran puutarhamarkkinoilla, ja mukaan lähti vielä yksi kasvi, bonsai tällä kertaa. Kukkia siinä ei ainakaan vielä paljon ole, eikä nuppujakaan näy, mutta sen pitäisi kukkia keväisin ja sitten talvella siinä pitäisi olla sitten marjoja. Ostin sen lähinnä tuon ruukun vuoksi...

Se ei ehkä ole parhaimmillaan meidän parvekkeella, mutta jonain päivänä - sitten kun meillä on se iso talo ja piha vähän niin kuin nykyisen naapurin piha - ruukku saa arvoisensa paikan.


Nuo painepesurit ovat vallanneet alaa täälläkin. Viime viikolla toinen naapuri pesi kattoterassiaan moneen otteeseen ja nyt on vuorossa tämä naapuri. Vuosi sitten noita pesureita ei vielä näkynyt.

Hankintoja parvekkeelle

Tänään oli kaikkea kivaa kaupungissa, kuten antiikkimarkkinat (keväisin ja kesäisin kerran kuussa) ja kaupungin taimipuutarhassa puutarhamarkkinat. Molemmissa piti käydä ja luulenpa että huomenna mennään neidin kanssa uudelleen puutarhamarkkinoille, kun tänään meillä oli niin vähän aikaa.

Molemmilla tein löytöjä.
Tämä antiikkimarkkinoilta, 15e:


pitää vain putsata, ruukku on kuparia ja on vihertynyt aika kivasti. Ja kukkia tietenkin pitää ruukkuun hankkia.

Nämä lähtivät jo mukaan puutarhamarkkinoilta:



Ylempi on kärhö, joka tuoksuu aivan ihanalle. Alemman nimi on isla bonita ja sen kukat muistuttavat kovasti kiinanruusun kukkia, tosin minikoossa.

Parvekkeelle aiemmin keväällä siivouspuuskan jäljiltä jääneet kukat aivan selvään viihtyvät, katsokaa nyt tätäkin:


Hyvänen aika, kohtahan minulla on kaksi hienoa viherparveketta ;-)

Jännitystä ilmassa

"Äiti, minua vähän jännittää"
"Otahan sinä varmasti kaiken nauhalle?

Pojan luokalla oli tänään 'kuukausijuhla'. Heidän koulussa ei vietetä joulu- tai kevätjuhlia, jossa kaikki luokat esittäisivät jotain, vaan jokainen luokka valmistelee vuorollaan oman näytelmänsä, joka sitten esitetään 'naapuriluokille'; pojan tapauksessa yleisönä olivat 3-5 luokat.

Heti aamulla koulussa oli jo täysi tohina päällä, kun lapset vaihtoivat vaatteita ja olivat vuorotellen meikattavana. Ritarit, tanssijattaret, kokit, villieläimet ja tietenkin kertojat, kaikkien piti olla valmiina ennen näytelmän alkua.

Näitä näytelmiä on kiva olla katsomassa; näkee selvästi miten lapset kehittyvät. Nyt opettajan tehtävänä oli olla vain seuraamassa sivusta että kaikki menee hyvin, kun vielä viime vuonna ope kulki mikrofonin kanssa edestakaisin aina sen luokse, jonka piti puhua ja auttoi vuorosanoissa.

Näytelmä meni oikein hyvin ja kaikki on nyt siis filmillä, joten voi olla että näytelmää vielä muutaman kerran kotona katsotaan :-)

Tivoli tuli kaupunkiin

Tivoli tuli taas kaupunkiin.
Jokavuotinen kahden viikon hurma on tuossa viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Minulla on tarkoitus kiertää tori, jossa tivoli on, niin kaukaa kuin mahdollista. Aion pitää pintani etteivät lapset saa minua sinne ylipuhuttua. Saavat mennä isän tai opan kanssa.
En pidä noista keikuttavista ja heiluttavista hurjaa vauhtia menevistä laitteista. Maailmanpyörä vielä menettelee.

Tämän vuoden uutuus on Booster Maxxx, "jättiläis kärpäslätkä". Oli lehtitietojen mukaan heti ensimmäisenä iltana jäänyt "jumiin" turva-asentoon kun kyydissä oli tietokoneohjaimen mukaan ollut liian painava henkilö! Kyytiläiset olivat saaneet odottaa jonkin aikaa ennen kuin koneen käyttäjät olivat saaneet laitteen taas päälle.

Tankoparsaa

Meillä syötiin tänään tätä valkeaa herkkua, kausi on kuulema juuri alullaan ja tankoparsa maukkaimmillaan. Lähikaupassa tankoparsa maksoi 9.90e/kilo; ostin sen verran että riitti sopivasti sekä minulle että miehekkeelle. Lapset kieltäytyivät maistamasta, kuinkas muutenkaan.

En ole mikään loistava kokki ja varsinkin valkean tankoparsan olen yleensä aina saanut keitettyä liian kypsäksi (siis ne kaksi kertaa kun olen kokeillut), mutta nyt täytyy sanoa että hyviä olivat, vaikka itse sanonkin :-)

Ihan vaan 'au naturel', pikkaisen suolaa ja sokeria keitinveteen.