16.6.

Keskustelu minun ja vanhimman siskoni välillä, joskus, vuosikymmeniä sitten:

Minä: Tänään on minun nimipäivä!
Sisko: Ei, kun tänään on minun syntymäpäivä.
Minä: Ei voi olla, kun on minun nimipäivä!
Sisko: Mutta kun kuitenkin on...

Muistan kuinka minua harmitti, kun sisko kehtasikin väittää minun nimipäivääni hänen syntymäpäiväkseen.
En tiedä kuinka vanha tuolloin olin, tuskin ainakaan vielä koulussa, mutta kuitenkin niin pieni, etten muistanut milloin sisarusten syntymäpäivät olivat (paitsi nuorimman veljen, jonka kanssa meillä on sama syntymäpäivä).

No, nyt muistan, joten tässä vielä onnittelut Kiuruvedelle.
Ja myös Kuopioon, toisen siskon pojalle, joka myös täyttää vuosia tänään :-)


Mmmmm, mansikkakakkua...

Voi-ha-han ... aivastus!

Sängyn alla on lojunut jo vuosikausia kaksi kankaista laatikkoa, ja vielä kolmas kaapin ylähyllyllä, joihin olin sullonut käytöstä jääneitä vaatteita. Olivat joko liian pieniä tai sitten suuria, riippuen lähinnä siitä oliko vaate poistunut käytöstä ennen vai jälkeen lasten syntymän.
Ajattelin, että kyllä sieltä varmaan vielä jotain käyttökelpoista löytyy, mutta aika laiha oli saalis. Miten voikin olla, että 15v vanhat Levi's farkut ahdistavat vyötäröltä, vaikka nykyinen tuumakoko on aivan sama?
Yhdet capri-housut, joissa on pari tahraa, joiden puhdistaminen saattaa olla toivoton tapaus. Myös yksi samettinen juhlamekko, josta ajattelin väsätä neidille jotain, ihan vain sen vuoksi, että kangas on niin ihana.

Mutta suurin osa joutaa kierrätykseen. Olen allerginen vanhoille vaatteille! Viimeisen tunnin ajan olen vain aivastellut...

Iltapäiväuinnilla

Pitkästä aikaa taas joutsenpoikue meidän kanavassa.

No niin, menkääpäs etsimään namipaloja.

Ja sitten menemme yhdessä sillan ali.

Niin kulta?

Milloinkahan minulle kasvaa oikeat sulat? Nyt näytän lähinnä valkealta pupulta!

Perjantai

Vielä kolme viikkoa kesälomaan...

Hollannin oma ja opa tulivat omalta viiden viikon lomaltaan viime yönä, ja me menemme heille syömään tänä iltana. Tosin ensin minun pitää käydä kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita, sillä heidän jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Voi olla, että saan myös itse laittaa ruoan tänä iltana, sillä oma liikkuu yhä huonommin ja huonommin; viikon päästä hänen pitäisi päästä polvileikkaukseen.

Kesälomareissua emme vieläkään ole suunnitelleet sen kummemmin. Kovasti odotan juanitan matkakertomusta... myös maaritin blogissa olen käynyt vähän katselemassa vinkkejä.

Noita yllä olevia laventelin kukkia ihailen aina viedessäni tai hakiessani lapsia kouluun/koulusta.

Moottoripyörä on moottoripyörä

Miehekkeellä on jo vuosia ollut ikivanha moottoripyörä (70-luvulta kai). Kun muutimme yhteen asumaan joskus ikuisuus sitten, oli moottoripyörä osina. Niitä osia hän sitten pikkuhiljaa puhdisteli ja kokosi olohuoneen lattialla. Sitä sotkua (ja öljyn hajua) kesti varmaan pari vuotta.
Sitten hän sai pyörän kuntoon ja pääsi sillä jopa ajamaan. Jossain vaiheessa pyörä alkoi nikottelemaan ja se jäi muiden kiireiden jalkoihin (kuten lapset, väitöskirja ja uusi työ). Jokin aika sitten mieheke päätti että on aika saada pyörä taas kuntoon, mutta kun itsellä ei ollut aikaa enää näperrellä, vei hän pyörän korjaamoon. Ja sille korjaajalle on sitten pankin kautta muutama sata-lappunen siirretty viime kuukausien aikana...

Mutta tiistaina hän sitten viimein sai toimivan moottoripyöränsä takaisin.



Neiti on jo ainakin muutaman kerran kysynyt pääseekö hän pyörän kyytiin. Hmm, sitä vielä harkitaan, ei ainakaan isommalle kadulle, ehkä kotikadulla.
Itse en enää kyytiin lähde. Olemme joskus ajaneet yhdessä muutaman kerran, mutta silloin sattui selkään niin vietävästi ettei kyyti enää kiinnosta.

Mutta se hyvä puolihan tässä on ettei miehekkeen ainakaan 5-kymppiseksi tullessaan enää tarvitse hurahtaa moottoripyöriin ;-)

Hupsis

Nyt taisi karata pipo käsistä.

Kävin nimittäin taas torilla katselemassa virkkauslankoja ja tietenkin sieltä lähti jotain mukaan:


Noista sinivihreistä ajattelin kokeilla jotain toppia tehdä, tosin pitäisi ensin keksiä miten virkataan suoria kappaleita... tai sitten pitää tehdä joko isoa putkea tai neliöistä, jotka sitten liitetään yhteen. Jännityksellä odotan millaista jälkeä saan aikaiseksi.

Ja nuo oranssit & valkea langat; niistä on pakko yrittää kokeilla jotain saman suuntaista kuin navettakissan saama kesäkassi...

Stressiä kehiin

Huomaan että tästä kesäkuusta on taas vaihteeksi tulossa varsinainen stressikuukausi.

Lähdemme lomalle noin viiden viikon päästä, tarkkaa lähtöpäivää ei vielä olla päätetty. Kohde on tiedossa - tosin pientä zoomaamista on vielä tehtävä, sillä Espanja ei ole mikään pieni maa...

Lapsilla on vielä neljä viikkoa koulua, sitä ennen on neidin synttärit, joihin on vielä reilut kolme viikkoa. Mutta synttäriviikonloppuna ei ole paljon aikaa juhlia kun lauantaina on tanssikoulun loppunäytös ja sunnuntaina voimisteluseuran kilpailut, joten kaverit saavat tulla käymään synttäreitä edeltävänä viikonloppuna. Joka sekin on hieman huono valinta kun silloin lauantaina on yhden koulukaveriperheen läksiäisjuhlat - he muuttavat Espanjaan - ja sunnuntaina täällä vietetään isäinpäivää. Mutta ei auta, juhlat on järjestettävä, tosin mitä ja missä on edelleen hämärän peitossa. Miettimisaikaa siis vielä kaksi viikkoa...

Mitäs muuta? Kaikkea pientä, muistettavaa. Sellaista, mistä tulee olo ettei saa mitään aikaiseksi.

Voih, oltaisiinpa jo Espanjassa tapas-herkkujen äärellä!

Etsintäkuulutus

Kadonnut: kesä ja lämpö

Ystävällistä löytäjää pyydetään tuomaan takaisin niin pian kuin mahdollista.

Miten voikin sää muuttua niin nopeasti ja niin paljon? Maanantaina vielä aurinko helli lämmöllään, mutta nyt on kuin olisi maaliskuu, lämmintä nippanappa 12 ja tuuli on pohjoisesta.


Paremman puutteessa väkerrän taas neidille pipoa... Tuo sininen on niin kaunis, tummempi kuin edellisessä postauksessa oleva, tosin kuvassa näyttää vivahtavan violettiin.

Tänään

on toinen helluntaipäivä ja vapaata

aamiaisella

Polly Pocketit ajelulla

hyvä on nukkeja ajeluttaa kun on uusi pipo päässä :-)

mutta suurin homma oli saada pojan Lego sukellusvene taas kuntoon ja muutenkin siivota Legoja.

Löysin

itselleni kaverin (tai niin kuin näsäviisas veljeni saattaisi sanoa 'näköjään ihan ihtes') perjantai-illan helluntai-markkinoilta.

Itse en oikein voi olla tuo kivipeikko, sillä mieheke väitti sitä ihan pojan kuvaksi ja myös neiti ihastui peikkoon niin että melkein omi sen.

Mutta peikkopa kuuluu minun parvekkeelle, ja siellä hän nyt istuu ja miettii korvaansa rapsuttaen ja mahaansa pidellen mitä oikein teen...