Nilkka tällä kertaa

Poikaa piti taas vaihteeksi käyttää sairaalassa röntgenissä. Toinen poika oli heidän potkiessa palloa iltapäivällä vahingossa potkaissut poikaa nilkkaan.

Ja kotiväelle heti tiedoksi että luita ei murtunut.

Mutta kipeä se oli. Iltapäivähoidosta soittivat ja sanoivat että oli sattunut nilkkaan ja että poika vaan itkee, joten ei kuitenkaan ihan pikkujutusta ole kyse. Minä sitten poikaa hakemaan ja kun näin, ettei alkanut ollenkaan varaamaan oikeaan nilkkaan sanoin että mennäänpä röntgeniin.
Pyörällä sitten mentiin; olisin voinut soittaa Hollannin mummon kyytimieheksi, mutta aikaa olisi mennyt ihan yhtä kauan, ellei kauemminkin, ja meidän auto oli miehellä ajossa.
Onneksi ei kauhean kauan tarvinnut odotella, mutta kuitenkin sen verran että poikaa rupesi jo kyllästyttämään. Liekö ollut epidemia, mutta näin monta muutakin potilasta, joilla oli nilkan kanssa ongelmia.
Nilkka sitten kuvattiin ja kuvat olivat OK, eli ei murtumia. Harmi vaan ettei röntgenissä näy onko esim. nivelsiteet revenneet. Kun poika kuuli, ettei ole murtunut, niin kovasti alkoi jo yrittää kävelemistä :-). Vielä nilkka pakettiin ja sitten kotiin.

On tässä onnettomuudessa yksi hyväkin puoli: nyt poika ei voi pelata huomenna jalkapalloa, vaan pääsee mukaan kun neidillä on yksi tärkeä juttu, mutta siitä lisää myöhemmin ;-)

Pyjaman uusi elämä

Neidin on vaikeata luopua mistään vaatteista, olivatpa ne käyneet kuinka pieneksi tahansa. Ja kun lapsi kasvaa, niin väistämättä vaatteet jäävät pieneksi. Puserot muuttuvat napapaidoiksi ja hameet peittävät hädin tuskin pepun.
Vaatekaapissa olisi ihan liikaakin myös sopivan kokoisia vaatteita, mutta välillä on pakko ahtautua niihin pieniin vaatteisiin.
Tämä pyjama on yksi suosikeista, kun siinä on Ihaa. Toppi hieman lyhyt jo, ja hankala saada saada päälle/pois päältä, mutta settiin kuuluvat shortsit ovat vielä sopivat. (Setti tarkoitettu 1,5 - 2 vuotiaille!)

Onneksi äidillä on ompelukone, jolla saa pienistä vaatteista taas sopivia.
Ostin sopivan väristä satiininauhaa ja laitoin sivusaumoihin levikkeet. Vähän samaan tapaan, kuin joskus muinoin koristeltiin farkkuja. Oli muuten harvinaisen hankala purkaa nuo sivusaumat! Lopputulos mielestäni ihan söpö vaikkeivät saumat välttämättä lähempää tarkastelua kestäkään...

Aarteen metsästystä

Poika sai joku aika sitten jalkapallokeräilykortteja miehekkeen tädiltä. Vastalahjaksi täti halusi yhden tietyn kortin, jota sitten on metsästetty kaikin keinoin. Viimein poika sen onnistui saamaan.
Tänä aamuna poika oli vaihteeksi herännyt omia aikojaan, ja kun itse nousin oli hän jo täydessä työn touhussa:
Hän oli piirtänyt tädille, joka on tänään tulossa käymään, aarrekartan ja oveen ohjeet kuinka löytää kartta ja aarre :-)






PS, kuka tietää kuinka saada itsepäiset kuvat kääntymään bloggerissa? Nuo kaksi kuvaa ovat oikeasti landscape-mallisia, mutta eivät suostu tulemaan sellaisina bloggeriin!!!

Tieto tuskaa lisää

Olen nyt muutaman kerran käynyt kiropraktikolla, kun kolottaa lapaluun ja selkärangan välistä. Hän sitten asiaa tutkittuaan totesi, että oikea jalka on pidempi kuin vasen jalka, minkä vuoksi lantio on vinossa, mistä sitten seuraa että selkäranka on mutkalla.
Niskassa ja lapaluiden kohdalla on turhan paljon jännitettä lihasten ja selkärangan välillä, joita nyt sitten yritetään saada pois.
Mutta nyt kun tiedän, että selkäranka on mutkalla, ajattelen sitä usein ja myös tunnen sen. Pilates tunnilla huomaan esimerkiksi selän eteenpäin taivutuksen aikana, että oikea polvi 'pomppaa' eteen päin. Johtunee siitä että juuri oikea jalka on pidempi.
Kiropraktikolla käyminen on saanut minut "kuuntelemaan" lihaksiani ja niveliäni aivan eri tavalla kuin ennen. Ja varmaan käsittelynkin vuoksi tuntuvat selän eri kohdat aivan erilaisilta kuin ennen.
Jokaisen hoitokerta päättyy kevyeen keinuntaan jossa hoitopöytä heiluu edestakaisin venyttäen selkää. Siitä tulee aina mieleen se yksi James Bond leffa jossa Sean Connery oli vähän vastaavan laisella pöydällä, mutta kädet ja jalat pöytään sidottuna ja joku väänsi tehot täysille...

Hanska tarjolla

Suomalaisen Naisen Päivät ovat jo aikamoinen traditio täällä Hollannissa; nyt niitä vietettiin jo 21. kerran!
Itse olin mukana nyt neljättä kertaa ja aina on ollut hauskaa. Näin ulkosuomalaisena päivien yksi paras puoli on siinä, että ymmärtää kaiken mitä illallispöydässä puhutaan :-)
Workshopit ja luennot kuuluvat asiaan. Tänä vuonna teemana oli naisen hyvinvointi, joten kuulimme asiaa sekä henkisestä hyvinvoinnista että osteoporoosista. Workshopeissa oli muun muassa sauvakävelyä, laulupajaa, marsipaaniruusujen tekemistä, sekä kotilääkäri, joka kertoi vaihdevuosista. Myös sauna teki hyvää.

Illallisen aikana meille esiintyivät Papas no mamas. Kyllä oli pöytäseurueella hauskaa, kun eräs ei voinut olla pillittämättä kun kuoro lauloi 'Tähti ja meripoikaa'...
No niin, lisää viiniä niin kyllähän se nostalgia-puuska sillä ohi meni.
Myös Anna ja Janus Hanski esiintyivät illalla; Kotiviini ja Jos et sä soita kuulostivat taas hyvin tutuilta.
Sunnuntain kohokohta oli tietenkin arpajaiset, palkinnot ovat aina hyvät vaikka eräs kotimainen lentoyhtiö ei tänä vuonna tapahtumaa sponsoroinutkaan.
Oma saalis oli Fiskarsin oksasakset, pullo viiniä ja sitten tämä:

Kuten kuvasta voi nähdä, on hanska minulle aivan liian suuri, joten jos jollakin on hanskaan sopiva käsi niin ilmoittautukoon ja laitan postiin. Kyse on siis miesten Wilson Staff merkkisestä vasemman käden golf-hanskasta.

Tulikohan nyt hätiköityä...

... kun otin oliivin lumiviitan pois?
Tänään oli niin aurinkoista iltapäivällä ja halusin kovasti tietää miltä oliivipuu näyttää kylmän talven jäljiltä.

Ja sitten tietenkin täksi yöksi on luvassa pakkasasteita...
Ilmeisesti lumiviitta on kuitenkin ihan hyvin suojannut, koska lehdissä ei näkynyt yhtään pakkasen puremia. Itse asiassa puu näyttää jopa paremmalta kuin marraskuussa jolloin se viimeksi näki auringonvalon.

Toivotaan parasta ja pelätään pakkasia ;-)
Kovasti tekisi mieli jotain uutta parvekkeille laittaa oliivin ja tuon pienen kuusen kaveriksi, entiset kukat alkavat olla - entisiä.

Kyllä nyt kelpaa

Tiedossa on hauskaa koko viikonlopuksi. On taas vuosittaisen Naisen Päivien aika. Ja sinnehän täytyi saada uusi kolttu...

Tai no, oikeasti läksin etsimään itselleni uusia hienostelulenkkareita, sellaisia värillisiä, mutta en löytänyt. Sen sijaan en voinut vastustaa tätä ihanan värikästä tunikaa/mekkoa, joka käy vaikka farkkujen kanssa. Hihansuissa on pinkit nauhat kuten myös helmassa molemmin puolin, joista alaosaa voi kuroa lyhyemmäksi.

Ja, no, okei, löysin minä tämänkin...

Mutta tämä on vasta kesäksi, siksi yhdeksi kerraksi kun on aivan ihanan lämmintä ja loma, ja terassi kutsuu. Tällaiset aarteet pitää ottaa heti mukaan, sillä jos haluaa vielä miettiä asiaa ja mennä parin viikon päästä uudelleen katsomaan/kokeilemaan ei niitä enää ole. Varsinkin kun hinta oli kohdallaan.

Jäähyväiset

Miehen mummo haudattiin eilen, tilaisuus oli hyvin rauhaisa. Saattoväki sai käydä vielä katsomassa vainajaa jos halusi, jonka jälkeen arkku suljettiin. Sitten kuunneltiin hieman musiikkia, pari puhetta ja lisää musiikkia. Arkku vietiin pyörien päällä hautapaikalle, saattoväki perässä. Hautaustoimiston miehet siirsivät arkun paikalleen haudan päälle, jonka jälkeen he laittoivat kukkalaitteet arkun ympärille. Siitä jatkettiin sitten kahvitilaisuuteen, ja illalla perhe söi yhdessä ravintolassa.

Miehen kanssa vähän harmiteltiin sitä, että kun kävimme kahvin jälkeen hautaa katsomassa, oli siellä joku lapioimassa viimeisiä hiekkoja ja kukat olivat siinä vieressä. Olisivat voineet odottaa sen aikaa, kunnes saattoväki on poistunut paikalta kokonaan. Myös hautakivi (miehen ukki lepää samassa haudassa) oli jätetty kumoon käytävän toiselle puolelle. Ja minusta tuntui myös oudolta, että hautaustoimiston väki laski kukat, ei annettu itse laittaa. No, meidän neiti kuitenkin kantoi Suomen mummon kukat haudan luo, vaikka ne välillä painoivatkin.


Anoppi on joskus kysynyt minulta olenko miettinyt millaiset hautajaiset itse haluaisin, sanoin etten ole asiaa pahemmin ajatellut. Nyt kuitenkin rupesin miettimään.
Eilisen tilaisuuden jälkeen minulle tuli hyvin voimakkaasti sellainen tunne, että haluan ehdottomasti sen papin paikalle, joka puhuu siirtymisestä ajasta iäisyyteen ja ikuisesta elämästä. Tiedän kyllä että se tulee vielä aiheuttamaan ongelmia, varsinkin jos edelleen esim. täällä Hollannissa asun, kun minkään muun kirkkokunnan pappia en tietenkään halua. No onhan täällä onneksi Merimieskirkko.
Musiikiksi ainakin tämä.

Korttihysteriaa

Paikallinen supermarkettiketju on viime viikkoina jakanut keräilykortteja hollantilaisista jalkapalloilijoista, joista on tullut oikea hitti.
Pojan epäonneksi en yleensä käy kyseisessä kaupassa ostoksilla, mutta hän näkyy saavaan kortteja vähän joka puolelta, mummolta, miehen tädiltä ja sitten tietty koulussa vaihtamalla.
Kortit eivät ole ainoastaan pienten poikien juttu, myös aikuiset kuulema keräävät niitä ja supermarketti järjestää erikseen vaihtopäiviä, jolloin voi yrittää saada haluamiaan kortteja.
Ja pienten ja vähän isompien poikien lisäksi myös jotkut pienet neidit tykkäävät kerätä kortteja, koska he eivät halua jäädä paitsi mistään mitä isoveli saa.
Ja auta armias jos isukki on vahingossa onnistunut sekoittamaan kaksi pientä korttipinoa, joista toinen oli neidin ja toinen pojan. Varsinkin kun poika hyvin tyytyväisenä alkoi lajitella yllättäen kasvanutta pinoaan.
Kun tajusimme että kaksi pakkaa oli sekoittunut, alkoi vimmattu selvittely mitkä kortit kuuluivat kellekin.
Ja tappeluhan siitä syntyi.
Poika osaa suuttua ja huutaa, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, kun neiti syöksyi pojan perään kuin leijona ollessaan sitä mieltä, että juuri se yksi kortti kuuluu hänelle.
Vähältä piti etten vienyt molempia vaatteet päällä kylmään suihkuun sillä hetkellä.
Onneksi tällaisia 'tunteenpurkauksia' ei ole aivan tässä laajuudessa ennen tapahtunut ja toivottavasti niitä ei tarvitse enää nähdä, oli sen verran tulenarka tilanne.
Mieheke sai sitten luvan selvitellä sotkunsa ja jakaa kortit mahdollisimman tasapuolisesti neidin ja pojan kesken. Lisäksi vannotin häntä, ettei koskaan saa sotkea keräilykorttipinkkoja kysymättä kenen kortit ne ovat...

Kevät keikkuen tulevi (2)

Kai se on uskottava, kevät on tulossa. Nämä kuvat ovat tämän aamuisen lenkin varrelta. Lumikelloja näkyi ensimmäisen kerran jo pari viikkoa sitten mutta nyt myös krookukset ovat päässeet vauhtiin.